Nyt riitti. On minullakin rajani. En vain enään jaksa. Vaikka kuinka olen sanonut että tekisin Hänen eteensä mitä vain, nyt riitti. En jaksa enään olla leikkikalu.
Onko oikeasti niin vaikeaa lähteä kahville kanssani? Olisin niin halunnut selvittää meidän välit kunnolla kasvotusten puhumalla. Mutta jos se on niin vaikeaa niin ei sitten. Se oli tässä. En jaksa enään tuhlata aikaani ja hermojani häneen.
Minut kyllä joku muu ottaa ihan mielellään!
Ja sateenvarjosta kukkaruukkuun...
En ole käynyt tRaumalla hmm.. 11 kuukauteen. Jep. En ole vain kerennyt taikka sitten en ole halunnut.. Nyt minulla on seuraavassa listassa niin paljon vapaata että taidankin mennä sinne. Elikkäs 3.12 ehkä tRaumalle päin. Jeejee.... En tiedä mitä siltäkin reissulta odotan.. Toisaalta ahdistaa että menen sinne. En oikein haluaisi välttämättä mennä sinne. Mutta kai sinne joskus pitääkin mennä. Toisaalta taas on mukava mennä sinne. Nähdä kaikkia tRauman kavereita, tai siis kahta niistä. Ja tietty perhettäni. Toisaalta odotan sitä että nään erään ihmisen, toisaalta taas pelkään sitä kohtaamista, jos suostun siihen. Eilen ainakin otin yhden askeleen.. Otin facebookista erään ihmisen pois estolistalta.. Alku sekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti