Missä olet?

Olen miettinyt nyt asioita. Kuten sitä että miksi olen sinkku vielä.

Onko minulla liian korkeat vaatimukset? Mielestäni ei. Mutta sellaisia miehiä, jotka täyttävät vähäisetkin vaatimukseni, on kovin vähän olemassa. Tai, sitten heitä on, mutta he eivät vain uskalla näyttää sitä muulle maailmalle. Sekin on todella tyhmää.
Unelmieni miehen pitäisi uskaltaa olla sellanen kuin on, ei esittää maailmalle muuta. Hänen pitäisi myös olla minun tukenani. Totta kai, olen itse hänen tukenaan. Mutta en halua sitä, ettei toinen kuuntele minua, minulle tärkeissä asioissa. Tarvitsen sitä tukea kuitenkin. Haluan myös, että mies ajattelee itse. Ja tekee hänelle tärkeitä asioita. Miehen täytyy olla itsenäinen. Haluan myös huomiota ja läheisyyttä, toisaalta minulla on niitä kausia jolloin en päästä ketään lähelleni. Silloinkin haluaisin, että mieheltä löytyy sitä vahvuutta tulla lähelle. Silloin tiedän, että hän välittää oikeasti.

Olisi niin ihanaa löytää ihminen jonka luokse tulla rankan työpäivän jälkeen, käpertyä sohvalle ja olla. Myös muulla tavalla rentoutuminenkin käy. Mutta, olisi hän, jonka luokse tulla.

Täydellinen aamu miehen kanssa olisi, herätä ennen häntä, pukeutua hänen paitaansa ja tehdä hänelle aamupalaa. Siitä olen unelmoinut ikuisuuden.

Miten on niin vaikeaa, löytää oikea ihminen rinnalle kulkemaan tätä mutkikasta matkaa?

Vai....onko vika minun luonteessani?

Ps. Anteeksi kirivihreet. Kirjoitin tämän puhelimella.

Turhaa.

Kaksi vuotta odotin tätä. Luulisi että olisin onnellinen. En ole, olen ahdistunut. Tunteeni ovat laimentuneet, en enään rakasta. On tullut esiin piirteitä joista en pidä. En pysty. Enkä osaa sanoa sitä. Annan kuvan että kaikki on hyvin. Ja kaiken tämän lisäksi ehkä tunteet toiseen ihmiseen ovat palanneet. Mitä tässä nyt tekisi? En edes haluaisi näitä tunteita tätä toista, kolmatta osapuolta kohtaan. Mutta toisaalta ei ole edes kolmatta osapuolta koska minulla ja hänellä jota olen odottanut kaksi vuotta, ei ole mitään sitovaa suhdetta. Olen ollut vain salarakas. En tyttöystävä. En mitään. Miksi siis tunnen huonoa omaatuntoa siitä että olen ehkä kai varmaan ihastunut toiseen? Varsinkin kun en rakasta tätä jota olen odottanut, en enään. Jopa hänen viestinsä saavat minut ahdistumaan. Tämän toisen viestit taas saa mahaani perhosia. Tiedän etten voi sano tätä kummallekkaan heistä. En tiedä mitä tekisin.