Olen miettinyt nyt asioita. Kuten sitä että miksi olen sinkku vielä.
Onko minulla liian korkeat vaatimukset? Mielestäni ei. Mutta sellaisia miehiä, jotka täyttävät vähäisetkin vaatimukseni, on kovin vähän olemassa. Tai, sitten heitä on, mutta he eivät vain uskalla näyttää sitä muulle maailmalle. Sekin on todella tyhmää.
Unelmieni miehen pitäisi uskaltaa olla sellanen kuin on, ei esittää maailmalle muuta. Hänen pitäisi myös olla minun tukenani. Totta kai, olen itse hänen tukenaan. Mutta en halua sitä, ettei toinen kuuntele minua, minulle tärkeissä asioissa. Tarvitsen sitä tukea kuitenkin. Haluan myös, että mies ajattelee itse. Ja tekee hänelle tärkeitä asioita. Miehen täytyy olla itsenäinen. Haluan myös huomiota ja läheisyyttä, toisaalta minulla on niitä kausia jolloin en päästä ketään lähelleni. Silloinkin haluaisin, että mieheltä löytyy sitä vahvuutta tulla lähelle. Silloin tiedän, että hän välittää oikeasti.
Olisi niin ihanaa löytää ihminen jonka luokse tulla rankan työpäivän jälkeen, käpertyä sohvalle ja olla. Myös muulla tavalla rentoutuminenkin käy. Mutta, olisi hän, jonka luokse tulla.
Täydellinen aamu miehen kanssa olisi, herätä ennen häntä, pukeutua hänen paitaansa ja tehdä hänelle aamupalaa. Siitä olen unelmoinut ikuisuuden.
Miten on niin vaikeaa, löytää oikea ihminen rinnalle kulkemaan tätä mutkikasta matkaa?
Vai....onko vika minun luonteessani?
Ps. Anteeksi kirivihreet. Kirjoitin tämän puhelimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti