joskus..

..tekis mieli muuttaa takasin Raumalle. Välillä tuntuu että siellä mulla ainakin olis pari kaverii kehen vois luottaa ja jotka haluais olla mun kanssa. Mutta kun ajattelen että asuisin Raumalla se ahdistaa. Se kaupunki ja ne ihmiset jotka eivät ole mulle niin tärkeitä aiheuttavat sen kuristumisen tunteen. Ja kuitenkin täällä tunnen kuuluvani tänne.. 
Muttakun kaverit hylkää niin tuntuu pahalta ja haluaisin olla jossain kaukana täältä, vaikka siellä Raumalla. En edes tiedä mitä oon tehny väärin että mut hylätään, kohdellaan ku ilmaa. Toki huomasin jo aikasemmin että pyöriteltiin silmiä mun jutuille ja ei välitetty mistään mitä sanoin. En oikeen tiiä mitä nyt tekisin.. 

Mulla on niin ikävä meijän vanhaa luokkaa, RK3. <3 Satu ja Hanna pelasti mut aijemalta hylkäämiseltä.. Täällä ei ole sellaisia pelastavia.. En tiedä mitä teen.. Haluaisin vaan kääntää kelloa ajassa taakse päin.. 

Mulla on ikävä myös Iidaa, Tonjaa ja Mapea.. Sitä ku vietettii aikaa yhdessä. Se oli loisto aikaa. Hengattii kaupungilla ja käytii ajelemas.. Oltiin välillä laitilassa.. Nykyään nään Tonjaa ja Ipaa erikseen.. Mapee nään harvemmin.. Ehkä seuraavan kerran ku Raumalle meen niin nähtis sillä vanhalla porukalla..(?) Se olis mahtavaa.

Ei menny taas ihan niinku elokuvissa..

En mä halunnu elämästäni tällasta.. 

Olisin halunnu etten olis yksinäinen ja mulla olisit ihmisii kehen voi luottaa.. Ihmisii jotka haluu viettää mun kanssa aikaa eikä vältellä mua.. Olisin halunnu että mulla on poikaystävä niinku muillakin.. En tiedä missä on vika.. Itseni  mielestä olen ihan mukava ja tulen kaikkien kanssa toimeen.. Mutta sitten ku jonkun kanssa ensin on kavereita ja ne alkaakin sitten vältteleen.. Vois sanoo sit suoraan jos mussa on jotain ärsyttävää.. En mä sitä voi korjata jossen tiiä mikä se on.. 
Olisin myös halunnu että mulla olis rahaa niin että pystyn elämään kunnolla.. Enkä niin että joudun pyytämään isää tuomaan ruokaa mulle kun ei ole rahaa aina ostaa sitä.. Olisin myös halunnu elää ilman lainaa mutta nyt senkin joudun ottamaan.. Olisin halunnu että oon terve enkä jatkuvasti kipeä, ainakun jokin paranee niin tulee lisää vaivoja.. 

Kaikki hokee sitä että oon niin nuori, kyl mä vielä löydän ittelleni jonkun, mulla on aikaa ettii sitä. Ja kyl aina löydän uusia kavereita.. Miten mä uskallan ees ettii uusii kavereita kun ei niihin voi kuitenkaan luottaa.. Nekin kuitenkin hylkää jonkin ajan päästä.. Sama miehissä.. Miten niihin voin luottaa kun jokanen on valehdellu ja muuta sontaa..

Ei tää elämä oo mitään elokuvaa!