Satulinna <3

Jonne Aaronin laulamana maailman ihanin. Ja noi sanat on nyt aika osuvat.

"Sano, että sä kaipaat luokse mun takaisin
Sano, että sä tahdot olla kuin ennenkin
Sano, että sä tiedät: kaksi meitä vain on
Jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon
Sano, että yhä ainoa olen sun
Sano, että yksin olla sä tahdot mun
Silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
Jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen
Sano, että sä kaipaat tuota iltaa myös näin
Kun sä rintasi painoit vasten mun sydäntäin
Sano, että sä uskot: meidät kohtalon tie
Niinkuin kerran se johti, vielä yhteen vie
Sano, että yhä ainoa olen sun
Sano, että yksin olla sä tahdot mun
Silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
Jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen"

Joulu.

Olen yksin kotona jouluna. Ensimmäinen joulu ilman äitiä.
Aamulla olin töissä. Kyllä ne mummot ja papatkin ovat ihania kun laulavat joululauluja ja nauttivat tunnelmasta. Eräs mummo oikein liikuttui kun joulupukki toi hänelle villasukat. Se oli suloista ja varmasti yksi hienoimmista hetkistäni töissä.
Töiden jälkeen menin kummisedälle nauttimaan jouluruokaa ja tunnelmasta. Kummityttöni ja hänen siskonsa into kun näkivät joulupukin ja kun avasivat lahjoja <3 ihanaa.

Kun pääsin kotiin, iski se yksinäisyys. No kai tämä tästä. Eniten kyllä ahdistaa se kun on niin ikävä erästä. Hassua miten voi olla ikävä sellaisia outojakin asioita kuten sitä että hän vain makaa päälläni ja katsomme telkkaria sohvalla, tuskin saan sellaista hetkeä enään.. Onneksi hän sentään tykkäsi joululahjastani. Minä taas sain häneltä parhaan joululahjan, vaikka se tapahtui jo viime viikolla, anteeksi pyyntö.

uni.

näin yhtenä yönä unta yhdestä ihmisestä. luen tämän ihmisen blogia. ja siinä on kaikenlaisia kivoja juttuja. siinä unessa tämä ihminen tuli yllättäen käymään luonani ja kun avasin oven hän itki. kysyin että miksi hän itkee ja hän sanoi "etkö sä tajua että ne blogitekstit on susta?!" katsoin häntä aivan hämilläni.. sitten hän halasi ja suuteli minua. ja minä heräsin.

toiveuni vissiin. en tiedä. tuntui kamalan aidolta unelta.

Ääääääääääää!

Miksen osaa ajatella ketään muuta nyt yhtään lainkaan? Pääni hajoaa kohta! En halua ajatella näin! Se saa vain minut ahdistumaan. Turhautumaan! Koska tiedän ettei ole mitään mahdollisuutta. Tiedän sen. Luulisi että nämä ajatukset olisivat loppuneet kun en nyt ole nähnyt häntä, mutta pah! Miksen voi olla ajattelematta häntä? Edes hetkeäkään?! En halua näitä ajatuksia ja tunteita itseeni..

Söpöily pyyntö.

En nyt tiedä että onko tämä kovin fiksua mutta.. Ikävä sua.

 

ps. Eikä ollut edes söpöä.