Olen nyt "lomaillut" kaksi viikkoa ja vielä olisi tämä viikko jäljellä. Ja koko sen ajan on ahdistanut aivan järjettömästi, tai ahdistus alkoi jo ennen kuin irtisanoin itseni "uudestavanhasta" paikastani. Mutta toisaalta on helpottavaa tietää että minut otetaan ilolla vastaan vanhaan paikkaan. Sinne minne kuulun. Siellä saan olla omaitseni. Eilen kävin hakemassa työvuoroni ja tietenkin T oli töissä, tuli kahvihuoneesta ja huomasi että seisoin käytävällä. Voi luoja sitä hänen nopeaa käännöstä takaisin sinne mistä tulikin! Säälittävää suorastaan. Luulin että hänen näkemisensä tuntuisi todella pahalta, ei tuntunut. Lähinnä alkoi naurattamaan. Saa nähdä mitä tulee töiden tekemisestä jäätävässä hiljaisuudessa.
Ensi joulu onkin sitten ensimmäinen joulu ilman äitiäni. Aika pelottavaa. Toisaalta se menee ehkä aika kivuttomasti koska olen töissä. Ja miksi menisin edes Raumalle silloin? En kuitenkaan näkisi ihmistä kenet haluaisin siellä nähdä. Olisihan se toki mukavaa olla perheen kanssa joulun. Kyllä sitä töissäkin voi olla.
Eilen illalla kun minua ahdisti aivan järkyttävän paljon, istuin parvekkeella täydessä hiljaisuudessa ja katselin tähtiä ja lumisia puita. En ajatellut mitään. Istuin siellä varmaan puoli tuntia kunnes tajusin etten enään tuntenut varpaita, oli pakko tulla sisälle. Se ei tuntunutkaan niin hyvältä. Alkoi taas ajatukset kulkemaan ja pääni oli hajota. Oli pakko mennä nukkumaan, pyörin varmaankin kaksi tuntia sängyssä kun en saanut unta. Ja tietenkin tänään oli aikainen herätys koska piti mennä käymään arvauskeskuksessa. Siitä olikin kovasti hyötyä.. "Ihottumasi johtuu jostain tulehduksesta ja stressistä. Kirjoitetaan vähän lisää allergialääkkeitä ja nostetaan normilääkkeiden annostusta." Jos tämä johtuu tulehduksesta niin miksei sitä tulehdusta hoideta? En ymmärrä, kyllä minusta tulisi paljon parempi lääkäri vaikka olenkin vain hoitaja, välillä tuntuu että tiedän enemmän kuin lääkärit, hahaha.
En ymmärrä tätä kylmyyttä sisälläni. Ihan oikeaa kylmyyttä ja henkistä kylmyyttä. Koko ajan kylmä. Ja tiedän että nyt olen ollut eräälle ihmiselle todella kylmä koska haluan hieman etäisyyttä häneen. Ahdistaa liikaa. "En voi mennä nukkumaan ennen kuin sinä menet" Anteeksi mitä!? Ja koko ajan hänen täytyy olla laittamassa viestiä ja jos en heti vastaa niin kauhea paniikki hänellä. Tässä taas huomaa sen että hän on minua kaksi vuotta nuorempi. Olisi eri asia jos hän olisi kaksi vuotta nuorempi tyttö muttakun hän on poika, kehittyy siis hitaammin.
Olipas todella sekava iltasatu.
Haluan selvät ajatukset!
Ps. Jos voisin matkustaa ajassa taakse päin, matkustaisin pari vuotta taakse päin.
Ps. Jos voisin matkustaa ajassa taakse päin, matkustaisin pari vuotta taakse päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti