Tiedän, että minulla on elämässäni myös sellaisia ihmisiä joille voin kertoa ahdistuksesta ja he eivät sanoisi että kyllä se siitä ohi menee ymspaskaa. He kuuntelisivat ja kysyisivät mikä minua ahdistaa, ja vaikken osaisi kertoa ahdistukseni syytä niin he ymmärtäisivät sen. Koska tuntevat minut. Minä vain ahdistun liian helposti.
Tällä hetkellä haluaisin vain käpertyä kainaloon ja pitää itseni siinä turvassa tältä maailmalta, ja pitää hänet turvassa.
Vain yhden ihmisen kanssa olen tuntenut olevani täysin turvassa tältä maailmalta. Jo hänen näkemisensä ja hymynsä sai pelkoni katoamaan. Kaipaan sitä aikaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti