12.12.2012

hhmhmh.

Haluaisin että joku pitäisi minut turvassa tältä maailmalta. Halaisi kun sitä tarvitsisin. Kuuntelisi minua. Totta kai minulla nytkin on ystäviä, joille voin puhua ja he kuuntelevat. Mutta se on eri asia että ymmärtävätkö he minua. Tänäänkin kun sanoin eräälle, että ahdistaa nykyään koko ajan niin hän siihen vain "no kyllä se siitä helpottaa." Joo, ehkä helpottaa. Mutta miten? Ei ainakaan noilla sanoilla. Enemmän vain vahvistuu tämän henkilön kohdalla se ettei meistä koskaan tule mitään.
Tiedän, että minulla on elämässäni myös sellaisia ihmisiä joille voin kertoa ahdistuksesta ja he eivät sanoisi että kyllä se siitä ohi menee ymspaskaa. He kuuntelisivat ja kysyisivät mikä minua ahdistaa, ja vaikken osaisi kertoa ahdistukseni syytä niin he ymmärtäisivät sen. Koska tuntevat minut. Minä vain ahdistun liian helposti.

Tällä hetkellä haluaisin vain käpertyä kainaloon ja pitää itseni siinä turvassa tältä maailmalta, ja pitää hänet turvassa.

Vain yhden ihmisen kanssa olen tuntenut olevani täysin turvassa tältä maailmalta. Jo hänen näkemisensä ja hymynsä sai pelkoni katoamaan. Kaipaan sitä aikaa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti