Ensimmäinen aihe..
Tunnen kulkevani jossain aivan toisessa maailmassa kuin muut. Kävelen täydessä sumussa kaupungilla enkä huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Tänäänkin huomasin kävelleeni Hämeenkadun päästä toiseen päähän huomaamattani, en muista siitä mitään. Kaikki tuntuu niin tyhjältä. Töissä teen vain töitä ilman että ajattelen mitään. Kotona olen vain. Välillä kyllä havahdun siihen että tuijotan vain seinää ja telkkari pauhaa taustalla. Välillä tajuan ajattelevani jotain mutta nekin ajatukset saavat minut tuntemaan itseni ahdistuneeksi ja surulliseksi. Nytkin kun kirjoitan tätä, tuijotan vain ruutua enkä oikeastaan edes ajattele mitä kirjoitan, jotenkin vain teksti tulee ulos minusta.
Tottakai minä myös ajattelen välillä ihan järkevästikkin, mutta en oikein tiedä.. En vain jaksaisi edes ajatella. Haluaisin vain nukkua ettei tarvitsisi ajatella eikä kulkea sumussa, tai tuntea sitä jäätävää tyhjyyttä sisälläni.
Toinen aihe..
Tajusin tänään että kukaan ei ole ikinä hemmotellut minua. Vaikka olisin seurustellut, ei kukaan. Kukaan ei ole tehnyt minulle ruokaa, ei tuonut kukkia tai lahjoja.. Ei tehnyt mitään mikä laskettaisiin hemmotteluksi. Kukaan ei ole myöskään yllättänyt minua mitenkään. Sitten tajusin että se olen aina ollut minä joka on hemmotellut ja yllättänyt toisen. Olen tehnyt toiselle ruokaa, olen ostanut toiselle lahjan ja olen jopa yllättänyt erään menemällä hänen koululleen niin ettei hän tiennyt siitä.
Minäkin haluan hemmottelua ja sitä että minut yllätettäisiin vaikka vain tulemalla minun luokseni niin etten tiedä siitä.
Juttelin tänään Hänen kanssaa tästä asiasta ja kun sanoin että haluan hemmotella jotakuta ja että haluaisin myös että minua hemmoteltaisiin koska niin ei ole koskaan tapahtunut niin Hän vastasi "No sun pitää löytää hemmottelija ja hemmoteltava!" Niinpä. Se siinä onkin kun haluaisin että Hän on se hemmoteltava.. En halua ketään muuta nyt. En halua kenellekkään muulle tehdä mitään kivaa... Haluan sen mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti