Liika väsymys.

Olen aivan liian väsynyt. Töissä on tiukkaa, liian vähän henkilökuntaa. Liikaa töitä.

Lisäksi minulla on järkyttävä ikävä. Vaikka päästin irti, tunteet eivät ole kadonneet. Rakastan vieläkin. Enkä voi kertoa sitä, enkä voi kertoa sitäkään kuinka kova ikävä minulla on. Vaikka kuinka haluaisin, en voi. Pilaisin kaiken. Olemme hyvissä väleissä.

Tajusin miksi olen niin ärsyttävä ollut hänelle. Pelkäsin että menetän hänet ja ahdistuin siitä ja alan aina käyttäytymään todella tyhmästi. Haluaisin myös kertoa tämän hänelle. Mutten voi.

Haluaisin nukkua pitkään! Mutta ei, herätys melkein joka aamu ennen viittä. Haluan vain nukkua.

Ikävä.

"En tarvii sua, varmistun siitä vaan enemmän."

Päästin irti ja se tuntuu aivan mahtavalta. Tajusin kuinka väärin hän on minua kohdellut ja että hän ei edes tuntenut minua. Otti asioita liian vakavasti vaikka ne oli sanottu huumorilla. Omapa on häviönsä. Nyt vain oikeastaan nauran sille mitä on tapahtunut, ja miten tyhmä olen ollut. Ei hän minua arvostanut. Leikki minulla. Pääsin sen yläpuolelle ja nyt vain nauran koko asialle.

Minulla on hyvä olla. Ainakin välillä.

Älä sano miten minun pitää elää.

Alkaa ärsyttämään kun moni sanoo minulle "unohda se ahdistus" "kyllä se siitä" "sille on joku syy" "ei sinua voi ahdistaa koko aikaa" "kyllä se ahdistus siitä menee ohi kun ajattelet tai teet muuta"
Asia vain ei ole niin. En aina edes tiedä mikä minua ahdistaa. Sitä ei ole helppo unohtaa kun jatkuvasti on riittämättömyyden tai turhautunut tunne. Ja kun ei saa henkeä. Moni sanoo että täytyy olla joku syy että ahdistaa, ehkä näin on. Mutta kun on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö silloin pienetkin asiat saavat suuren ahdistuneisuuden tunteen päälle, sille en voi mitään. Totta kai unohtaisin ahdistuksen jos vain voisin, se ei vain mene niin.
Ja kun minulle tullaan sanomaan jotain edellä mainituista niin voisin lyödä heitä. Ja huutaa heille "luulin että tunnet minut ja tukisit minua! Yrittäisit edes hieman saada ahdistustani lievittymään jotenkin!" Tiedän että se on vaikeaa, saada se lievittymään, joskus riittää se että kuuntelee. Onko se liikaa pyydetty? Tuntuu etten voi luottaa kehenkään. Enkä puhua ahdistuksestani. Sitä vähätellään ja se tuntuu pahalta.

Tarvitsisin halauksen. Se auttaa aina kummasti. Kukaan ei kuitenkaan ole lähettyvillä halaamaan.

Aivot on tyhjät.

En usko että tämä "uusi" elämäni toimii. Yritin ainakin. Olla positiivinen ja itsevarmempi. Silti koko ajan on paha olla. Minulla on ikävä. Liian monia ihmisiä. Erityisesti T:tä. Melkein kaksi viikkoa pystyin olemaan laittamatta hänelle viestiä. Tänään sorruin. Minun ei pitänyt laittaa muuta kuin että kävin hänen isovanhempien haudalla viemässä kukkia mutta sitten viestin loppuun ilmaantui sanat ps. On ikävä sua.
Äääh... en pidä tästä tilanteesta yhtään. Liian kova ikävä. En halua olla tälläisissa väleissä hänen kanssaan.
Minulla on myös ikävä erästä toista mutten tiedä edes mitä tunnen häntä kohtaan. Olen jo kuitenkin sisäistänyt sen että olemme kavereita. Hän on yksi parhaista kavereistani nykyään. En tiedä mitä tekisin ilman häntä. Onneksi sain hänet takaisin elämääni.

Positiivista tällähetkellä on se että huomenna luokseni muuttaa kaksi karvakasaa joksikin aikaa. Jee!

Illallinen.

Haluaisin valmistaa illallisen jollekkin. Tehdä hyvää ruokaa ja syödä kynttilän valossa. Sen jälkeen käpertyä sohvalle tai sängylle ja katsoa jotain hyvää leffaa.

Hmmm.

Viimeinen vapaa neljästä menossa. Hieman pelottaa mennä huomenna töihin.
Tässä neljän päivän aikana olen ehtinyt tekemään vaikka ja mitä vaikken kotoa ole juurikaan poistunut.
Perjantaina kävin lääkärissä ainaisen ihottuman takia, uusi allergialääke määrättiin. Ja labroja ja vihdoin pääsen allergiakokeisiin. On se vain jännä että näinkin isossa kaupingissa kuin Tampere ei ole kuin yksi labra joka tekee allergiakokeita. Outoa. Eikä niistä uusista lääkkeistä ole apua.. Huoh.
Lauantaina nukuin oikein pitkään ja katselin tehareita. Niitäkin täytyy säätellä koska seitsemännen kauden julkaisu päivä on tuntematon. Ärsyttävää.
Eilen sain jonkun ihmeellisen siivousvimman. Siivosin lipastoni ja sinne näköjään mahtui kolme pussillista roskaa. Pyyhin pölyt ja ajattelin jättää imuroimisen tälle päivälle.
Aamulla lähdin labraan ja jouduin odottamaan siellä ikuisuuden vaikka olin ensimmäisten joukossa siellä! Kauhea nälkä siinä tuli ja kofeiinin ja nikotiinin vierotusoireet. Ennen labraa ei saanut juoda kahvia eikä polttaa. Nyt sitten istun coffee housessa ja juon kahvia. Viereisessä pöydässä istuu aika suloinen mies. Söpö hymy.
Tästä suuntaan aloittamaan uuden elämäni, aloitan vaihtamalla hiusten mallia ja väriä.

Kiitos. Hyvää päivää kaikille. :)

Päätös.

Tein päätöksen ja se tuntuu erittäin pahalta. Tiedän että loppujen lopuksi se on hyväksi. Jos tämä ikävä hellittää joskus..

Päätin luovuttaa ja yrittää unohtaa, se on erittäin vaikeaa.

Tyhjä olo.