Olen aivan liian väsynyt. Töissä on tiukkaa, liian vähän henkilökuntaa. Liikaa töitä.
Lisäksi minulla on järkyttävä ikävä. Vaikka päästin irti, tunteet eivät ole kadonneet. Rakastan vieläkin. Enkä voi kertoa sitä, enkä voi kertoa sitäkään kuinka kova ikävä minulla on. Vaikka kuinka haluaisin, en voi. Pilaisin kaiken. Olemme hyvissä väleissä.
Tajusin miksi olen niin ärsyttävä ollut hänelle. Pelkäsin että menetän hänet ja ahdistuin siitä ja alan aina käyttäytymään todella tyhmästi. Haluaisin myös kertoa tämän hänelle. Mutten voi.
Haluaisin nukkua pitkään! Mutta ei, herätys melkein joka aamu ennen viittä. Haluan vain nukkua.
Ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti