Miten tämän nyt sitten aloittaisi..
Haluan olla ehjä. Juuri kun luulen että kaikki on hyvin ja minulla on suht ehjä olo niin sitten jokin taas tulee ja pam, ahdistus. Lääkärissä käyntikään ei ainakaan vielä ole auttanut, ehkä helpottaa elokuussa sitten kun pääsen typerään arviointiin.
Muutaman viikon aikana olen pystynyt olemaan ajattelematta T:tä, se onnistui hyvin koska emme olleet samoissa vuoroissa. Silloin oli hyvä olla. Ennen eilistä edellisen kerran puhuin hänen kanssaan siitä että haluan parhaan ystäväni takaisin, haluan takaisin ihmisen joka kuuntelee ja tukee minua. No, eilen olimme samassa vuorossa, hän oli minulle mukava. Se sai minut tuntemaan ahdistusta, ikävä häntä. Toisaalta, olen saanut parhaan ystäväni takaisin. (Siis parhaan täällä tampereella). Haluan että meillä on hyvät välit, koska silloin kun emme puhu, olen vielä enemmän ahdistunut.
Kaipaan häntä vain liikaa.
Onneksi en joudu olemaan kotona yksin. Minulla on Lola. Hän on aina vierelläni. Suloinen tuhisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti