Minulla on unelma. En usko sen toteutuvan, vaikka kovasti haluaisin. Mutta yritän toteuttaa sen, ehkä, jotenkin.
Unelmani on:
Asua joko rivitalo kolmiossa tai luhtitalon alakerrassa, olisi edes pieni piha. Elämääni kuuluisi koira tai useampi. Haluan tehdä työtä josta pidän, jossa nyt olen. Helpointa olisi että toisellakin olisi vuorotyö. Tiedän etten pystyisi katselemaan välttämättä häntä 24/7 vaikka kuinka rakastaisin häntä, tarvitsen myös omaa aikaa. Ja tiedän että niin myös toinenkin tarvitsee. Jossain vaiheessa voisi elämääni kuulua myös lapsi, tai useampi. Naimisiin en halua, kihloihin voin mennä. Itse en pidä kihloihin menoa lupauksena avioliitosta. En usko avioliittoon, mutta haluan jollainlailla näyttää sen että olen sitoutunut toiseen ihmiseen loppu elämäkseni. Ja tietty haluan sen hopeisen sormuksen. Elämän pitäisi olla suhteellisen helppoa, olisin onnellinen. Haluan tuntea sen tunteen kun pääsen nukkumaan toisen viereen ja herätä siitä aamulla. Haluan tehdä ruokaa toiselle. Haluan pitää kotitalouden kunnossa, jotenkin kuitenkin ajattelen, että se on naisen tehtävä Vaikka toki oletan myös toisenkin tekevän jotain. Haluan myös että tämä toinenkin osapuoli nauttisi elämästään ja tekisi hänelle mieluisia asioita ja antaisin tietty niihin aikaa ja tukeni. En halua riistää toiselta omaa elämää. Haluan että elämällä on merkitystä. Etten eläisi vain itseäni varten. Haluan pitää toisesta huolta, kuunnella hänen murheitaan ja ilojaan. Tukea häntä. Olla hänelle paras ystävä. Ja hän olisi sitä minulle.
Unelmastani tekee vaikean se, että haluaisin sen toisen olevan T.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti