En usko että tämä "uusi" elämäni toimii. Yritin ainakin. Olla positiivinen ja itsevarmempi. Silti koko ajan on paha olla. Minulla on ikävä. Liian monia ihmisiä. Erityisesti T:tä. Melkein kaksi viikkoa pystyin olemaan laittamatta hänelle viestiä. Tänään sorruin. Minun ei pitänyt laittaa muuta kuin että kävin hänen isovanhempien haudalla viemässä kukkia mutta sitten viestin loppuun ilmaantui sanat ps. On ikävä sua.
Äääh... en pidä tästä tilanteesta yhtään. Liian kova ikävä. En halua olla tälläisissa väleissä hänen kanssaan.
Minulla on myös ikävä erästä toista mutten tiedä edes mitä tunnen häntä kohtaan. Olen jo kuitenkin sisäistänyt sen että olemme kavereita. Hän on yksi parhaista kavereistani nykyään. En tiedä mitä tekisin ilman häntä. Onneksi sain hänet takaisin elämääni.
Positiivista tällähetkellä on se että huomenna luokseni muuttaa kaksi karvakasaa joksikin aikaa. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti