Nyt riitti. On minullakin rajani. En vain enään jaksa. Vaikka kuinka olen sanonut että tekisin Hänen eteensä mitä vain, nyt riitti. En jaksa enään olla leikkikalu.
Onko oikeasti niin vaikeaa lähteä kahville kanssani? Olisin niin halunnut selvittää meidän välit kunnolla kasvotusten puhumalla. Mutta jos se on niin vaikeaa niin ei sitten. Se oli tässä. En jaksa enään tuhlata aikaani ja hermojani häneen.
Minut kyllä joku muu ottaa ihan mielellään!
Ja sateenvarjosta kukkaruukkuun...
En ole käynyt tRaumalla hmm.. 11 kuukauteen. Jep. En ole vain kerennyt taikka sitten en ole halunnut.. Nyt minulla on seuraavassa listassa niin paljon vapaata että taidankin mennä sinne. Elikkäs 3.12 ehkä tRaumalle päin. Jeejee.... En tiedä mitä siltäkin reissulta odotan.. Toisaalta ahdistaa että menen sinne. En oikein haluaisi välttämättä mennä sinne. Mutta kai sinne joskus pitääkin mennä. Toisaalta taas on mukava mennä sinne. Nähdä kaikkia tRauman kavereita, tai siis kahta niistä. Ja tietty perhettäni. Toisaalta odotan sitä että nään erään ihmisen, toisaalta taas pelkään sitä kohtaamista, jos suostun siihen. Eilen ainakin otin yhden askeleen.. Otin facebookista erään ihmisen pois estolistalta.. Alku sekin?
20.11.2012
15.11.2012
"I wondered why I didn’t crumble into pieces."
Sain eilen tekstiviestin: "Moi. Anteeksi jos häiritsen sun iltaa pahasti. Mua ahdistaa, kun ei olla missään väleissä. Mua ahdistaa se, miten kylä olin sulle sillon joskus. Mä olen oikeasti pahoillani siitä. Toimisin eri tavalla nyt, mutta menneitä ei voi muuttaa, ikävä kyllä. Kumpikin on kasvanut. Mä yritän näyttää sen kasvamiseni myös tässä - pyydän vilpittömästi anteeksi. Tähän tarvitaan kaksi. Ole kiltti, tule vastaan. Anna anteeksi. Kerro edes saitko viestin."
Ensin en tiennyt keneltä tämä viesti oli koska olin poistanut tämän henkilön numeron puhelimestani etten kännissä soittaisi tai laittaisi hänelle viestiä, mutta jotenkin arvelin lukiessani tuota keneltä se oli ja kun kysyin sitä tältä henkilöltä että keneltä viesti on ja sain vastauksen. Vastaus oli se keneltä sen arvelinkin olevan.
Pääni löi tyhjää hetken aikaa ja sitten tajusin miten minua alkoi ahdistamaan. Juuri tässä vähän aika sitten ajattelin kuinka hienosti olen saanut hänet pois ajatuksistani ja pois elämästäni. Kuinka olen hienosti selvinnyt siitä että en edes mieti häntä kun kuulen erään biisin. Kyllähän itseänikin harmittaa välillä ettemme ole väleissä mutta toisaalta.. Hän satutti minua niin pahasti, useammin kuin kerran.. En tiedä miten pystyisin antamaan hänelle anteeksi. Hän on kuitenkin satuttanut minua tähän mennessä pahiten, mitä "rakkausihmissuhteisiin" tulee. Ja hän jo kerran on minulle sanonut että hän on muuttunut ja kasvanut mutta miten kävikään, minuun sattui. Ja tiedän että jos annan hänelle anteeksi ja olisimme siten väleissä hän haluaisi puhua minun kanssani ja ehkä nähdäkkin minut mutta tiedän että siinä kävisi taas niin että minä ihastuisin häneen taas uudelleen ja sitten minuun taas sattuisi. En vain voi vastustaa häntä. En voi katsoa edes hänen kuvaansa mistään koska se jo herättää minussa sellaisen tunteen että haluaisin halata häntä ja ja.. En tiedä.
Toisaalta olisi aikuismaista minultakin mennä vastaan ja antaa anteeksi. Tiedän että tuon viestin lähettäminen vaati häneltä paljon. Mutta itse olen niin sekaisin. En tiedä mitä hänelle sanoisin. Haluaisin kovasti antaa anteeksi mutta en tiedä pystynkö. Pelkään että minuun sattuu taas. Vaikka tiedän että olisimme vain ystäviä. Muttakun siinä on se että kun näen hänet niin haluan vain halata häntä ja muuta. No, tekeehän ystävätkin niin mutta silti. En osaa selittää tätä yhtään paremmin..
Tuntuu että pääni hajoaa pian.
Ensin en tiennyt keneltä tämä viesti oli koska olin poistanut tämän henkilön numeron puhelimestani etten kännissä soittaisi tai laittaisi hänelle viestiä, mutta jotenkin arvelin lukiessani tuota keneltä se oli ja kun kysyin sitä tältä henkilöltä että keneltä viesti on ja sain vastauksen. Vastaus oli se keneltä sen arvelinkin olevan.
Pääni löi tyhjää hetken aikaa ja sitten tajusin miten minua alkoi ahdistamaan. Juuri tässä vähän aika sitten ajattelin kuinka hienosti olen saanut hänet pois ajatuksistani ja pois elämästäni. Kuinka olen hienosti selvinnyt siitä että en edes mieti häntä kun kuulen erään biisin. Kyllähän itseänikin harmittaa välillä ettemme ole väleissä mutta toisaalta.. Hän satutti minua niin pahasti, useammin kuin kerran.. En tiedä miten pystyisin antamaan hänelle anteeksi. Hän on kuitenkin satuttanut minua tähän mennessä pahiten, mitä "rakkausihmissuhteisiin" tulee. Ja hän jo kerran on minulle sanonut että hän on muuttunut ja kasvanut mutta miten kävikään, minuun sattui. Ja tiedän että jos annan hänelle anteeksi ja olisimme siten väleissä hän haluaisi puhua minun kanssani ja ehkä nähdäkkin minut mutta tiedän että siinä kävisi taas niin että minä ihastuisin häneen taas uudelleen ja sitten minuun taas sattuisi. En vain voi vastustaa häntä. En voi katsoa edes hänen kuvaansa mistään koska se jo herättää minussa sellaisen tunteen että haluaisin halata häntä ja ja.. En tiedä.
Toisaalta olisi aikuismaista minultakin mennä vastaan ja antaa anteeksi. Tiedän että tuon viestin lähettäminen vaati häneltä paljon. Mutta itse olen niin sekaisin. En tiedä mitä hänelle sanoisin. Haluaisin kovasti antaa anteeksi mutta en tiedä pystynkö. Pelkään että minuun sattuu taas. Vaikka tiedän että olisimme vain ystäviä. Muttakun siinä on se että kun näen hänet niin haluan vain halata häntä ja muuta. No, tekeehän ystävätkin niin mutta silti. En osaa selittää tätä yhtään paremmin..
Tuntuu että pääni hajoaa pian.
12.11.2012
Kaksi eri aihetta samassa tekstissä.
Ensimmäinen aihe..
Tunnen kulkevani jossain aivan toisessa maailmassa kuin muut. Kävelen täydessä sumussa kaupungilla enkä huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Tänäänkin huomasin kävelleeni Hämeenkadun päästä toiseen päähän huomaamattani, en muista siitä mitään. Kaikki tuntuu niin tyhjältä. Töissä teen vain töitä ilman että ajattelen mitään. Kotona olen vain. Välillä kyllä havahdun siihen että tuijotan vain seinää ja telkkari pauhaa taustalla. Välillä tajuan ajattelevani jotain mutta nekin ajatukset saavat minut tuntemaan itseni ahdistuneeksi ja surulliseksi. Nytkin kun kirjoitan tätä, tuijotan vain ruutua enkä oikeastaan edes ajattele mitä kirjoitan, jotenkin vain teksti tulee ulos minusta.
Tottakai minä myös ajattelen välillä ihan järkevästikkin, mutta en oikein tiedä.. En vain jaksaisi edes ajatella. Haluaisin vain nukkua ettei tarvitsisi ajatella eikä kulkea sumussa, tai tuntea sitä jäätävää tyhjyyttä sisälläni.
Toinen aihe..
Tajusin tänään että kukaan ei ole ikinä hemmotellut minua. Vaikka olisin seurustellut, ei kukaan. Kukaan ei ole tehnyt minulle ruokaa, ei tuonut kukkia tai lahjoja.. Ei tehnyt mitään mikä laskettaisiin hemmotteluksi. Kukaan ei ole myöskään yllättänyt minua mitenkään. Sitten tajusin että se olen aina ollut minä joka on hemmotellut ja yllättänyt toisen. Olen tehnyt toiselle ruokaa, olen ostanut toiselle lahjan ja olen jopa yllättänyt erään menemällä hänen koululleen niin ettei hän tiennyt siitä.
Minäkin haluan hemmottelua ja sitä että minut yllätettäisiin vaikka vain tulemalla minun luokseni niin etten tiedä siitä.
Juttelin tänään Hänen kanssaa tästä asiasta ja kun sanoin että haluan hemmotella jotakuta ja että haluaisin myös että minua hemmoteltaisiin koska niin ei ole koskaan tapahtunut niin Hän vastasi "No sun pitää löytää hemmottelija ja hemmoteltava!" Niinpä. Se siinä onkin kun haluaisin että Hän on se hemmoteltava.. En halua ketään muuta nyt. En halua kenellekkään muulle tehdä mitään kivaa... Haluan sen mahdollisuuden.
Tunnen kulkevani jossain aivan toisessa maailmassa kuin muut. Kävelen täydessä sumussa kaupungilla enkä huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Tänäänkin huomasin kävelleeni Hämeenkadun päästä toiseen päähän huomaamattani, en muista siitä mitään. Kaikki tuntuu niin tyhjältä. Töissä teen vain töitä ilman että ajattelen mitään. Kotona olen vain. Välillä kyllä havahdun siihen että tuijotan vain seinää ja telkkari pauhaa taustalla. Välillä tajuan ajattelevani jotain mutta nekin ajatukset saavat minut tuntemaan itseni ahdistuneeksi ja surulliseksi. Nytkin kun kirjoitan tätä, tuijotan vain ruutua enkä oikeastaan edes ajattele mitä kirjoitan, jotenkin vain teksti tulee ulos minusta.
Tottakai minä myös ajattelen välillä ihan järkevästikkin, mutta en oikein tiedä.. En vain jaksaisi edes ajatella. Haluaisin vain nukkua ettei tarvitsisi ajatella eikä kulkea sumussa, tai tuntea sitä jäätävää tyhjyyttä sisälläni.
Toinen aihe..
Tajusin tänään että kukaan ei ole ikinä hemmotellut minua. Vaikka olisin seurustellut, ei kukaan. Kukaan ei ole tehnyt minulle ruokaa, ei tuonut kukkia tai lahjoja.. Ei tehnyt mitään mikä laskettaisiin hemmotteluksi. Kukaan ei ole myöskään yllättänyt minua mitenkään. Sitten tajusin että se olen aina ollut minä joka on hemmotellut ja yllättänyt toisen. Olen tehnyt toiselle ruokaa, olen ostanut toiselle lahjan ja olen jopa yllättänyt erään menemällä hänen koululleen niin ettei hän tiennyt siitä.
Minäkin haluan hemmottelua ja sitä että minut yllätettäisiin vaikka vain tulemalla minun luokseni niin etten tiedä siitä.
Juttelin tänään Hänen kanssaa tästä asiasta ja kun sanoin että haluan hemmotella jotakuta ja että haluaisin myös että minua hemmoteltaisiin koska niin ei ole koskaan tapahtunut niin Hän vastasi "No sun pitää löytää hemmottelija ja hemmoteltava!" Niinpä. Se siinä onkin kun haluaisin että Hän on se hemmoteltava.. En halua ketään muuta nyt. En halua kenellekkään muulle tehdä mitään kivaa... Haluan sen mahdollisuuden.
7.11.2012
"muutos on elämää, on asioita joihin voi vaikuttaa, mutta vain jos itse tahtoo"
Ja tahdon muutosta. Ja olen siihen valmis ja tiedän pystyväni siihen.
Oletteko ikinä rakastanut ketään niin että tekisitte melkein mitä vain Hänen vuokseen? Itselläni on tasan yksi asia jota en tekisi Hänen vuokseen, lääkkeiden lopettaminen. Sen olen kerran tehnyt miehen takia, enkä enään tee sitä. Teen sen vain omasta halustani ja vain jos olen siihen valmis.
Muuten tekisin Hänen vuokseen mitä vain. Kunhan se on hyväksi molemmille. Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja olen tullut siihen tulokseen että todellakin hyppäisin vaikka kaivoon Hänen vuokseen. En ole ennen tuntenut ketään kohtaan näin. Vain Häntä kohtaan, en edes heitä kohtaan joiden kanssa olen seurustellut.
Hänen vuokseen muuttaisin itsestäni niitä huonoja asioita mitä minussa on, tiedän että niitä on, en vain ole ennen edes kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota koska kukaan ei ole ennen sanonut niistä minulle. Olen tyytyväinen siitä että jollakulla on ollut rohkeutta sanoa minulle suoraan mikä minussa häiritsee ja mitä teen väärin, ilman että niitä asioita sanotaan niin ei voi olla varma asioista. Eikä voi olla halua muuttaa niitä asioita. Mutta minulla on halua muuttaa itseäni, kunhan minusta ei tule aivan hirveää ja onnetonta sen takia. Ja ne asiat joiden suhteen olen nyt valmis muuttumaan, parantaisivat vain minua. Perusluonteeni ei siitä muuttuisi enkä usko että tulisin siitä onnettomaksi jos muuttaisin itsessäni kyseisiä asioita, päin vastoin.
Yleensä tunnen itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi, mutta Hänen seurassaan olen ehjä. En haluaisi sen tunteen loppuvan. Haluan olla ehjä. Olen niin monta vuotta jo tuntenut itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi että haluan sen jo loppuvan. Hänen seurassaan en ole myöskään epävarma itsestäni niin paljoa kuin muiden seurassa. En tunne itseäni kamalaksi ja rumaksi. Hänen seurassaan tunnen eläväni. Yleensä kuljen vain sumussa ja missään ei ole mitään järkeä. Hänen seurassaan elämässänikin on jotain järkeä.
Enhän voi Häntä pakottaa antamaan mahdollisuutta minulle, mutta toivon kovasti että Hän antaisi sen.
Oletteko ikinä rakastanut ketään niin että tekisitte melkein mitä vain Hänen vuokseen? Itselläni on tasan yksi asia jota en tekisi Hänen vuokseen, lääkkeiden lopettaminen. Sen olen kerran tehnyt miehen takia, enkä enään tee sitä. Teen sen vain omasta halustani ja vain jos olen siihen valmis.
Muuten tekisin Hänen vuokseen mitä vain. Kunhan se on hyväksi molemmille. Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja olen tullut siihen tulokseen että todellakin hyppäisin vaikka kaivoon Hänen vuokseen. En ole ennen tuntenut ketään kohtaan näin. Vain Häntä kohtaan, en edes heitä kohtaan joiden kanssa olen seurustellut.
Hänen vuokseen muuttaisin itsestäni niitä huonoja asioita mitä minussa on, tiedän että niitä on, en vain ole ennen edes kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota koska kukaan ei ole ennen sanonut niistä minulle. Olen tyytyväinen siitä että jollakulla on ollut rohkeutta sanoa minulle suoraan mikä minussa häiritsee ja mitä teen väärin, ilman että niitä asioita sanotaan niin ei voi olla varma asioista. Eikä voi olla halua muuttaa niitä asioita. Mutta minulla on halua muuttaa itseäni, kunhan minusta ei tule aivan hirveää ja onnetonta sen takia. Ja ne asiat joiden suhteen olen nyt valmis muuttumaan, parantaisivat vain minua. Perusluonteeni ei siitä muuttuisi enkä usko että tulisin siitä onnettomaksi jos muuttaisin itsessäni kyseisiä asioita, päin vastoin.
Yleensä tunnen itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi, mutta Hänen seurassaan olen ehjä. En haluaisi sen tunteen loppuvan. Haluan olla ehjä. Olen niin monta vuotta jo tuntenut itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi että haluan sen jo loppuvan. Hänen seurassaan en ole myöskään epävarma itsestäni niin paljoa kuin muiden seurassa. En tunne itseäni kamalaksi ja rumaksi. Hänen seurassaan tunnen eläväni. Yleensä kuljen vain sumussa ja missään ei ole mitään järkeä. Hänen seurassaan elämässänikin on jotain järkeä.
Enhän voi Häntä pakottaa antamaan mahdollisuutta minulle, mutta toivon kovasti että Hän antaisi sen.
28.10.2012
"There's only three words what I want to say - I love you."
Otsikkokin jo kertoo sen, olen rakastunut. mmmm! ihana tunne! Mutta en vain voi kertoa kohteelle sitä, en halua ahdistaa häntä, luulen kyllä että hän tietää että tunteeni häntä kohtaan ovat erittäin voimakkaat.
Niin, sain siis vakipaikan yhdestä vanhainkodista! Jee! Aloitan työt siellä 5.11. Hieman kyllä jännittää kun olen ollut nyt niin kauan sairaalassa töissä, tuleekohan siellä olemaan kovin tylsää.. No, sen saa sitten nähdä, ja ainahan sieltä pois pääsee! Hain kahteen eri paikkaan töihin, kun olin jo saanut tiedon että sain tämän paikan mihin jo lupauduin menemään, toisesta paikasta soitettiin ja oltaisiin haluttu työhaastatteluun! Että aika hyvin menee.
Pikkusiskoni oli viikon luonani! Ja miettikää! EN MENETTÄNYT HERMOJANI KERTAAKAAN! Hienoa! Olemme ilmeisesti molemmat kasvaneet. Pikkusiskoni on kyllä aivan paras! Pystyn puhumaan hänen kanssaan ihan kaikesta! Ja on niin helppoa kun hän tajuaa minua ja on suht samalla aaltopituudella. Perjantaina oltiin sitten siskon kanssa Negativen akustisella keikalla delfinaariossa! Ooi että! Paras keikka ikinä! Oli kyllä niin hieno että! Jonne oli kyllä niin ihana ettei mitään rajaa! Hän oli niin hyvännäköinen ja ja.. Jonnen ääni..aaaah! Rakkautta vain!
Niin, sain siis vakipaikan yhdestä vanhainkodista! Jee! Aloitan työt siellä 5.11. Hieman kyllä jännittää kun olen ollut nyt niin kauan sairaalassa töissä, tuleekohan siellä olemaan kovin tylsää.. No, sen saa sitten nähdä, ja ainahan sieltä pois pääsee! Hain kahteen eri paikkaan töihin, kun olin jo saanut tiedon että sain tämän paikan mihin jo lupauduin menemään, toisesta paikasta soitettiin ja oltaisiin haluttu työhaastatteluun! Että aika hyvin menee.
Pikkusiskoni oli viikon luonani! Ja miettikää! EN MENETTÄNYT HERMOJANI KERTAAKAAN! Hienoa! Olemme ilmeisesti molemmat kasvaneet. Pikkusiskoni on kyllä aivan paras! Pystyn puhumaan hänen kanssaan ihan kaikesta! Ja on niin helppoa kun hän tajuaa minua ja on suht samalla aaltopituudella. Perjantaina oltiin sitten siskon kanssa Negativen akustisella keikalla delfinaariossa! Ooi että! Paras keikka ikinä! Oli kyllä niin hieno että! Jonne oli kyllä niin ihana ettei mitään rajaa! Hän oli niin hyvännäköinen ja ja.. Jonnen ääni..aaaah! Rakkautta vain!
13.10.2012
1.10.2012
Materiaalirakkautta!
Olen nyt ehkä hieman tuhlannut liikaa rahaa... MUTTA EI SE MITÄÄN! Käyn kerta töissä! Ja olen ansainnut nämä asiat! Ahh! Kerranki olen osannut miettiä itseäni ja sitä että mitä haluan enkä ole katsonut mitä mikäkin maksaa!
Näistä olen haaveillut ikuisuuden!
Ihananuutta! Nyt tunnen itseni pitkäksi!
Kieleen koristusta!
Uusi puhelinkin tuli hommattua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)