olen hieman miettinyt ihmisiä joita olen rakastanut, muita kuin perheenjäseniä ja ystäviä.
niitä on vain kaksi. ja olen miettinyt mitä jos saisin heidän kanssaan toisen tilaisuuden..
toinen heistä on ensi rakkauteni.. häntä en tule ikinä unohtamaan mutta en välttämättä haluaisi hänen kanssaan enään seurustella.. hän satutti minua kuitenkin niin pahasti.
toinen heistä on ensimäinen tyttö kehen olen rakastunut. joka kerta kun näen tai ajattelen häntä sydämeni hakkaa niin lujaa että tunnen sen kurkussani asti. tiedän että tulen aina häntä rakastamaan. jos saisin hänen kanssaa uuden tilaisuuden, tiedän etten päästäisi ikinä irti.
tänä aamuna tulin koneelle ja menin galleriaan. huomasin että minulle oli yksi uusi kommentti, joka on tosi harvinaista. ajattelin että se on vain joku teini-rokkari joka yrittää tarjota minulle jonkun bändin yhteisöä.. mutta ei. se oli Häneltä. se oli yksityisesti kirjoitettu joten en kerro sitä tässä. sitä ennen ajattelin että nyt on kaikki suht hyvin. sitten luin kommentin, tunsin kuinka sydämeni yritti päästä pois rintakehästä, kuinka keuhkot painuivat kasaan ja kyyneleet tunkeutuivat silmistäni. miten pari lausetta voi saada ihmisen niin tolaltaan.. koko päivän olen kulkenut sumussa. en oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti