hulluuteen se vie minut siksi että pääni hajoaa kun en voi sanoa ihmiselle tästä mitään. ja toisaalta en haluakkaan sanoa, en ole ihan varma ajatuksistani tai tunteistani tai mistään. en mistään.
en ole edes varma miksi kirjoitan tätä. koska ei ole varsinaista asiaakaan. tekee vain mieli kirjoittaa. en kyllä tiedä mitä kirjoittaisin seuraavaksi..
aa! tiedättekö kuinka ihanaa on olla ulkona kavereitten jutuista. ihanaa kun ei tiedä mistään mistä he puhuvat, vain siksi että he ovat taas menneet ilman minua baariin ja laivalle ja joka paikkaan. totta kai he ovat menneet, eihän minulla ole rahaa sellaiseen koska isäni ja äitini eivät maksa minun vuokraani eikä anna minulle yli 100e käyttörahaa.. voikun, joskus voisi tehdä jotain sellaista mihin ei tarvitse rahaa eikä tarvitsisi juoda. voi pitää hauskaa ilman alkoholiakin, tai ilman että maksaa maltaita jostain. "sitten kun valmistutaan tehdään yhdessä jotain hauskaa, sillon kaikilla on rahaa ku on töitäki." eli, olen puolitoista vuotta aivan ulkona kavereideni puheista ja muista sen sellaisista. ei kivaa.
olen kyllä ylpeä itsestäni siitä että maksan itse vuokran ja muutenkin suurimman osan asioista ja tavaroistani itse. vaikka onkin tiukkaa aika aijoin, pärjään silti. olen ylpeä siitä että olen ns. aikuinen. olen pärjännyt hienosti tämän yli vuoden mitä olen yksin asunut eri paikkakunnalla kuin äitini. äitinikin sanoi että olen pärjännyt hienosti, siitä tuli hyvä mieli. minulla on ihana vuokra-asunto, olen terve, minulla on ihana kummityttö, läheisiä jotka ovat minulle todella tärkeitä, vaikkei minulla ole niin paljoa hyviä ystäviä kuin minulla joskus on ollut, niitä on silti riittäväsit, en tarvitse enempää. minulla on asiat hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti