tyhjää.

jotenkin tuntuu niin tyhjältä. kaikki vaan tuntuu jotenkin tapaspaksulta ja sellaselt ei hyvältä tasapaksulta vaan huonosti tasapaksua.. kuulostipa tyhmältä. mutta kaikki varmaan, ne kaks jotka tätä lukevat, ymmärsivät mitä tarkoitan..

viikonloppuna oli papan hautajaiset. oli kauniit ja mukavat, niin mukavat kuin hautajaiset olla. oli kyllä rankkaa. ensin ajattelin että selviä ja sitten eräs tuttu tuli halaamaan ja kuiskasi osan ottonsa korvaani, ja siitä se itku sitten lähti ja itkin melkein koko ajan siellä. välillä tuijotin vain arkkua ja päässä löi tyhjää. jotenkin tuntuu niin epätodelliselta että pappa olisi kuollut, ehkä se muuttuisi enemmän konkreettisemmaksi jos oikeasti näki papan kuolleena. mutta sitä en nähnyt. toisaalta olen helpottunut siitä.. mutta harmittaa pikkusiskoni puolesta koska hän oli paikalla kun pappa kuoli, tämä on ollut hänelle niin rankkaa. haluaisin auttaa häntä jotenkin mutta se on niin vaikeaa.. ei oikein osaa sanoa mitään tai tehdä mitään.

Niin paljon ois papalle sanottavaa, niin paljosta kiitettävää. Vaan nyt kaiken sen kaipuun ja ikävän saa kertoa kyyneleet nää.

Rakastan sua pappa. <3