yhtenä hetkenä tekis mieli huutaa, kiljua, potkia, raivota, purra, lyödä, kiskoo hiukset päästä irti ja lyödä päätä seinään.
toisena hetkenä vaan tekee mieli nauraa ja virnuilla.
kolmantena hetkenä tuntuu vaan siltä etten saa henkeä, ihan ku joku istuis mun rintakehän päällä ja kuristais kurkkua. hengittäminen on niin raskasta että ei mitään rajaa.
neljäntenä hetkenä vaan tuijotan eteeni ja olen aivan toisessa maailmassa enkä tajua mistään mitään mitä ympärillä tapahtuu. en kuule enkä näe muutakuin sen mitä tuijotan. ja nämä poissaolokohtaukset kestää kauan. normaalisti joskus on vaan jonku minuutin tai pari mut nyt ehkä viidestä minuutista kymmeneen.
viidentenä hetkenä tekee vaan mieli itkee ja olla hiljaa. ja kun ei edes tiedä syytä miksi itkee niin se ahdistaa vielä enemmän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti