Ensin se tuntuu siltä että kaikki hajoo.. Itku ei millään lopu, se vaan jatkuu ja jatkuu ja sitten tulee fyysinen paha olo ja pakko oksentaa. Kun saat itsesi rauhottumaan jonkin ajan päästä, tuijotat vaan eteesi ja mietit että miten tässä näin kävi, ei pitänyt. Hetken päästä tajuat kuinka idiootti olet ollut kun olet mennyt rakastumaan ja kuinka sinisilmäsenä olet uskonut kaiken. Alat nauramaan koko tilanteelle, sille kuinka tyhmä olet ollut.. Seuraavaksi tunnet suunnatonta vihaa.. Kuitenkin heti vihan jälkeen alat miettimään kuinka paljon hänestä välitit ja kuinka haluaisit että kaikki on ennallaan. Ja itku alkaa alusta.
Ei pysty hetkeäkään olemaan yksin kun kaikki palaa mieleen ja tuo rumba alkaa.
yhtä helvettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti