"I won't let go of you."

Hyvä olo. Ihmeen hyvä olo. Ja vain T:n ansioita. Välillä tuntuu että hänellä on kaksi eri persoonaa, se persoona joka kohtelee minua kuin paskaa ja toinen persoona joka on maailman ihanin ja ja.. Tällä hetkellä hän on ihana, toivottavasti se jatkuu pitkään. Vihdoin uskallan edes vähän toivoa että meistä oikeasti tulee jotain.
Kuitenkin hieman pelkään, pelkään että pilaan taas tämän kaiken. Mutta myös T pelkää että minä en enään pidäkään hänestä tai en vain jaksa häntä. Niin ei kyllä tule käymään, hän on SE.

Puhuimme töissä yksi päivä siitä että onko se oikeasti kohtalon juttu että tapaamme sen oikean. Tulimme siihen tulokseen että on. Ei sitä oikeaa ikinä löydä kun etsii. Hän vain tulee jotenkin vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Sen tiedän että minulla on hyvä olla nyt.

Kupla.

Eilen olin onnellinen. Tuntui kuin koko muu maailma olisi kadonnut ja olisin ollut jonkinlaisessa kuplassa sen hetken. 

Oli hyvä olla ja tunsin itseni ehjäksi. Viimeksi ollut samanlainen olo uuden vuoden aattona.

Haluan olla onnellinen ja ehjä aina.

asresPsdRasqwweIewqeaNfdserSgfdsSwqeqrIroleiLfglksjLfsödkfEdsfölk!

ps. vain harvat saavat selvää otsikosta.

Valintoja.

Miksi pitää elämässä olla niin vaikeita valintoja jotka loppujen lopuksi eivät edes ole vaikeita? Minun pitäisi päättää millä osastolla haluan olla kesällä töissä. Kaksi vaihtoehtoa. Toisaalta minun ei pitäisi valita ellen halua yrittää T:n kanssa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Toinen osasto on henkisesti rankempi ja toinen fyysisesti. Molemmilla osastoilla on paljon hyviä työkavereita. Kumpaa haluan, että pääni hajoaa siitä etten saa T:tä tai että joudun katselemaan häntä sen takia koska päätän jäädä tälle osastolle missä nyttenkin olen, vai haluanko vaihtaa osastoa että saan olla T:n kanssa, mutta siirto olisi vasta toukokuussa joten mitä jos näinä tulevina kuukausina tulee tapahtumaan jotain että meistä ei sitten tulekkaan mitään. Toisaalta siinäkin vaiheessa osaston vaihto olisi hyvä, ei tarvitsisi kiduttaa itseään katselemalla T:tä. 

Pelkään että T:n tunteet minua kohtaan hiipuvat, jos niitä edes oikeasti on... Minä taas välitän hänestä aivan liikaa, ja tulen aina välittämään. 

ps. Minulla on ikävä erään ihmisen naurua ja hymyä!

"no one will love you the way I do"

Mustasukkaisuus.

Kyllä muut saa olla mustasukkaisia mutta sitten kun minä olen niin se on väärin. Silloin olen kamala ihminen. Enkä edes ole liian mustasukkainen! En saisi olla mustasukkainen.

Pieni mustasukkaisuus on hyvästä, siitä tietää että toinen oikeasti välittää.

oioi!