ensinnäkin, olen aivan poikki. ihan kaikesta. henkisesti varsinkin. voisin nukkua vaikka koko päivän mutta se ei onneksi ole mahdollista, ei mene uni rytmi sekaisin (jos sellaista edes on). koulussa menee aika hyvin. palautin viime perjantaina koulutusohjelma valinta paperin. 1. vammaistyö ja 2. sairaanhoito ja huolenpito. nyt on kyllä vähän alkanut mietityttämään että olisiko pitänyt laittaa sittenkin toisin päin.. no, näillä mennään. voinhan vielä lukea toisenkin koulutusohjelman jos jaksan. mutta muuten elämäni menee sumussa. jotenkin ajatukseni eivät kulje. koulussa aika menee nopeasti mutta kun kotiin pääsen se pysähtyy. nyt odotan vain perjantaita että pääsen näkemään rakkaan ystäväni ja halaamaan häntä lujaa.
toiseksi... olen niin kyllästynyt siihen että kaikki purkaa asiansa minulle, toki haluan auttaa ja muutakin. elämän vaiheeni ei nyt oikein sovi siihen että muut purkavat asioitaan. tasan kahden ihmisen asioita jaksan kuunnella ja heitä auttaa. muita en jaksa. ja kun kaikki valittavat niin pienistä asioista minulle, ja kun neuvon he väittävät vastaan. vaikka hyvin tiedän asiasta koska luen lähihoitajaksi ja nyt meillä on kuntoutuksen jakso ja juuri kyseistä asioista asiaa kuten alkoholismista. jos ei apuni kelpaa vaan täytyy väittää vastaan, turha sitten avautua minulle.
kolmanneksi.. en voi sietää ihmisiä jotka ryyppäävät kaikki rahansa ja valittavat sitten ettei ole rahaa mihinkään. ja ihmisiä jotka elävät sossun tuilla ja muilla sen sellaisilla. toki itsekin haen toimeentulotukea melkein joka kuukausi, mutta minä käyn koulussa. nämä ihmiset jotka minulle tuosta valittavat kun ei ole rahaa kun juovat kaikki, ovat työttömiä ja kouluttamattomia. tekisivät asian eteen jotain, menisi töihin, hankkisin ammatin. mutta ei, valitetaan kun sossu ei annakaan rahaa. enkä muutenkaan pysty ymmärtämään sitä että kuvittelee että pystyy elämään sossun rahoilla. itselläni on sen verran ylpeyttä etten sellaiseen alennu. ja mitä siihen juomiseen tulee.. en ymmärrä miten se voi olla niin hauskaa että sitä tekee joka päivä. kuitenkin siinä on niin paljon terveyshaittoja ja muuta. pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan. en vain voi sietää että ihmiset ovat niin ylpeitä siitä että juovat joka päivä.. en käsitä.
olen nyt katsellut telkkarista masterchefiä ja topchefiä. voin kyllä sanoo että masterissa on aivan kädettömiä ihmisiä "silli, sardiini, silakka!" hmm, jos osallistut kokki kilpailuun, vaikkakin amatööri, niin silti! kyllä nyt herran jestas silakan tunnistaa jokainen suomalainen ja tietää mitä siitä voi tehdä! melkein vajosin maan alle myötä häpeästä.
no tämä topchef on kyllä aika hyvä. tätä jopa pystyy katsomaan, vaikken tuosta hans välimäestä kovin paljoa tykkää.. mutta hyvä tuomari se tässä on.
nyt alkoi itsenikin mieli tehdä jotain hyvää ruokaa, no ehkä viikonloppuna tekisin rakkaalle ystävälleni ruokaa.
olen myös nyt miettinyt tässä ystäviäni, heitä ei ole paljoa. raumalla, australiassa ja tampereella. siinä huomaa ketkä ovat aitoja ystäviä, vaikka olisi kaukana niin silti pysytään ystävinä. ja jokainen näkeminen tuntuu siltä että olisi juuri eilen nähnyt. siis näiden kohdalla jotka eivät asu tampereella. he ovat minulle rakkaita, en vaihtaisi mihinkään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti