elikkäs, jos vähän päivittelis..
viime viikonloppuna oli sitten elämäni kamalimmat hautajaiset.. oli kyllä kaunis tilaisuus, tosin en paljoa muista niistä. jotenkin niin sekaisin olin. tajusin viimein että se oli totta, häntä ei enään ole. se pieni arkku sai minut tajuamaan sen.
hautajaisten jälkeen lähdin käymään kaupassa ja pidin aurinkolasit päässäni koska silmäni olivat niin punaiset itkemisestä ja ulkona oli niin kirkasta. onneksi pidin ne, seistessäni siinä kassajonossa joka kulki todella hitaasti, satuin katsomaan sivulleni ja siinä hän oli, hän joka särki sydämeni uutena vuotena. siitä alkoi sitten paniikkikohtaus ja aloin itkemään, taas. en kuvitellut että hänen näkemisensä olisi vaikuttanut noin suuresti olooni koska kuitenkin siitä on jo aikaa kun olen viimeksi hänet nähnyt. tosin voi olla että muutenkin raskas päivä suurens pienenkin ahdistuksen. no siitä sitten lähdin kävelemään ystävälleni ja se matka kesti puolet kauemmin kuin normaalisti, itkin enkä saanut henkeä. en muista koska viimeksi on ollut niin kova paniikkikohtaus.. no, onneksi nekin ovat nyt kurissa. nyt vain olen miettinyt että miksi juuri sinä päivänä!? muutenkin oli rankka päivä ja sitten hänen piti kävellä sinne! julmaa.
nyt olen taas raumalla, ja ahdistaa mielettömästi. en ole saanut teroa pois päästäni millään, jatkuvasti ajattelen häntä ja olen huomannut että olen tehnyt sitä joka päivä 1,5 vuoden ajan. aina kun näen jossain volvon taikka rekan.. ja niitä näen joka päivä. nyt kun olen iskän luona, hänestä tulee puhetta vähän väliä hänen naisystävänsä kanssa. ja teron tyttöystävästä.. siitä olen niin katkera. "en halua alkaa seurustelemaan kun olen niin paljon poissa ja muutenkin en jaksa sitä kitinää että on ikävä jnejne" vittu! tollasen miehen haluan jota ei tarvitse nähdä joka päivä! riittää ne viikonloput. ja tämä teron tyttöystävä.. vähän väliä valittaa naamakirjassa kun hänellä on ikävä teroa jne.. ja he alkoivat hyvin pian seurustelemaan kun minulla ja terolla meni välit poikki... en ole puhunut terolle 1,5vuoteen.. olen kerran tuona aikana nähnyt hänet.. ja pelkkä ajatteleminenkin sattuu. oli vaan niin täydellinen ja rakasta-tin niin paljon. en ymmärrä..
ehkä tämä tästä helpottaa näiden viikkojen aikana....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti