epäreilua.

en olekkaan kirjoittanut pitkään aikaan.. viimeksi viime vuonna..
uusi vuosi meni kyll todella huonosti, ei siitä enempää, en tuhlaa siihen enään yhtään ajatusta.

olen nähnyt tämän vuoden aikana jo aivan tarpeeksi. olen kyllä saanut nauttia hyvistäkin hetkistä.
olen saanut nauttia rakkaan ystäväni seurasta todella paljon.

erään "hyvän ystäväni" mukaan olen ilkeä ja vittuilen paljon. myönnän että teen sitä välillä, mutten tosissani ja olen siitä sanonut hänelle että se on vain läppää. mutta ei, hän halusi katkaista välini. no totta puhuakseni, ei oikeastaan harmita enään yhtään. hän on niin vaaleanpunaisessa kuplassa asuva ihminen jolla on siellä oma pieni maailma missä hän saa kaiken ja kaikki tehdään niinkuin hän haluaa..

ja tänään tapahtui jotain niin käsittämätöntä etten vieläkään ole hyväksynyt sitä. se on niin epäreilua. ei niin olisi saanut käydä, ei vielä kymmeniin vuosiin. parhaan ystäväni lapsi kuoli yöllä, hän oli 1,5vuotias. liian nuorena. aivan epäreilua. en ymmärrä miksi pitää viedä pois niitä nuoria ihmisiä kun vanhainkodeissa on ihmisiä jotka ovat kymmeniä vuosia odottanut pois pääsyä. ja ovat niin huonossa kunnossa ettei ole enään vuosiin kuullut, nähnyt, puhunut mitään eikä liikkunut, vain maannut sängyssä. miksei heitä oteta pois? miksi pitää ottaa nuoria pois? nuoria joilla on vielä elämä edessä.

epäreilua!

nyt huolehdin ystävästäni. en ymmärrä miten hän kestää. en millään voi ymmärtää miltä hänestä tuntuu koska en itse ole kokenut tuota. mutta jos minusta tuntuu siltä että voisin vetääsisuskaluni ulos niin.....
onneksi hän on sanonut hakevansa apua jostain, ei tuollaisesta kriisistä selviä ilman apua.
harmittaa vain hirveästi etten voi olla hänen luonaan nyt, ei ole rahaa ja on koulua. nyt harmittaa että asun tampereella.

Olit niin kuin tähdenlento
lapsukainen, pieni hento.
Jäi susta muisto sydämiin
ja silmät täyttyy kyyneliin.