tällä on ollut tänään pimppitissi päivä. siis ihan hirveä viirotus, pitkästä aikaa. ihanaa.
toisaalta tuntuu etten ole enään oma itseni. en muista koska viimeksi minua olisi viirottanut näin paljoa.
ehkä eräällä ihmisellä on ollut tämän kanssa jotain tekemistä. koska hän on itsekin aika viiro. tai ainakin on joskus ollut, ja on aina saanut minut viiroksi. tosin hän on kyllä saanut minut itkemäänkin moneen kertaan. hän on saanut minut repimään sydämeni ulos rinnasta ja repäisemään siihen yhden repeämän lisää. mutta nyt hän taas piristää minua. en muista koska minulla on ollut näin hyvä olla viimeksi, ilman kummilastani.
tuntuu että sydämeni tulee ulos rinnasta koska se lyö niin kovin. en tiedä johtuuko se siitä että olen iloinen vai siitä pienestä ahdistuksesta joka kasvaa sisälläni pikku hiljaa yhä suuremmaksi kunnes se joku päivä purkautuu kauheana kohtauksena. toivon ettei näin käy. en jaksaisi enää.
en tajua.
nyt ei toimi.
aivot.
ehkä minä kai vähän kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti