olen kummityttöni perheen kanssa tahkolla mökillä. tämä on aivan ihana paikka. kaikkialla hiljaista, paitsi silloin kun kummityttöni on hereillä. ikkunasta avautuu maisema laskettelu rinteisiin, joissa tosin ei ole lunta. ja mielettömästi metsää jonka syksy on värjännyt kauniilla väreillään. tämä on aivan toinen maailma, kuin en edes olisi suomessa. tänne haluan uudelleen.
täällä olen saanut liikaa tilaa ajatella. olen miettinyt tunteitani ja tiedän mitä tunnen. olen silti epävarma. haluaisin tietää muidenkin tunteita. edes vähän. olen tehnyt itselleni selväksi mitä haluan. mutta sitä en tässä kerro, voi tulla väärin käsityksiä.
olen viimeksi käynyt raumalla toukokuussa, enkä ennen näitä muutamia viime päiviä lukuun ottamatta halunnut.
tiedän että osa ihmisistä haluaa minut sinne. mutta miksi minun pitäisi aina olla se joka menee heitä katsomaan? mikseivät he voi tulla minua katsomaan tampereelle? "ei ole rahaa" hei! ei minullakaan ole rahaa ravata raumalla jatkuvasti. se on epäreilua että minun odotetaan menevän sinne jossei itse tulla tänne.
mutta nyt minulla on oikea halu sinne. katsomaan erästä ihmistä, jos hän minut haluaa nähdä. toivon että haluaa. viime kerrasta on niin pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti