Bloglovin!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kiitos.

"I'm a bloody big mess inside."

Olo on jotenkin sekava. Tuntuu etten ole oma itseni. Minulla on ollut aivan liian paljon aikaa, aikaa ajatella. Se saa oloni ahdistuneeksi. Onneksi pääsen töihin maanantaina..

Maanantaina oli syntymäpäiväni, en siitä kovin välittänyt. 23vuotta, aika turha ikä. Jotenkin petyin siihen ettei oikea isäni onnitellut minua. Toisaalta hyvä. Toisaalta taas..en tiedä. Kuitenkin minulle erittäin tärkeät ihmiset onnittelivat minua ja siitä tuli oikein hyvä mieli.

Tiedän omaavani kaksi eri persoonaa. Minussa on se "terve" ihminen ja erittäin haavoittunut ihminen. Tällä hetkellä haavoittuva ihminen on saanut vallan minusta. Ahdistaa. Olen yrittänyt tehdä kivoja asioita jotta ahdistus kaikkoaisi, ei ole onnistunut. Pelkään. Haavoittunut ihminen saa minut tekemään typeriä asioita, sanomaan sellaisia asioita mitä en halua sanoa. Haluaisin että tämä "terve" ihminen saisi sen yliotteen elämästäni. Toivon liikoja, tiedän sen. Psykologilla käynnit ovat hieman auttaneet asioita, silti minua ahdistaa taas yhä useammin. Tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä, toisaalta tiedän että olen riittävä. Ei keneltäkään voi vaatia täydellisyyttä. Välillä häpeä ajatuksiani, sitä että oikeasti välillä ajattelen niin. Tiedän ajatusten olevan typeriä ja täysin minun ajatusmaailmaani vastaan. Nämä ajatukset ovat sen haavoittuvan ihmisen. "Terve" ihminen huutaa siellä taustalla, kuinka itsekkäästi tämä toinen ajattelee. Onneksi on tämä "terve" ihminen myös pääni sisällä.

Haluaisin jotakin pysyvää tähän elämääni. Nyt minulla ei ole kuin Lola, joka on pysyvä asia elämässäni. Tiedän että se on iso asia, mutta silti, haluan pysyvän parisuhteen, pysyvän työn. Liikaa toivottu kerralla. Ehkä vielä joskus.

Ärsytys/ahdistus

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään järkevää. Olen hieman kulkenut sumussa tässä, ei sen takia ole tullut juttua. Tosin, kuka näitä edes lukee? Minä, muutaman vuoden päästä ja mietin kuinka naurettava olen ollut?

Välillä tunnen itseni erittäin onnelliseksi ja se johtuu siitä yhdestä. Mutta toisaalta olen erittäin ahdistunut. Tällä hetkellä ahdistukseni johtuu siitä yhdestä. Välillä tuntuu että hän on nainen. Mielialat vaihtelevat eikä  hän oikein taida itse tietää mitä haluaa. No, olen päättänyt olla nyt hiljaa ja kyselemättä mitään typeriä. Saa nähdä auttaako.

Ahdistukseni johtuu myös siitä että olen kipeä. Ja kun olen kipeä, ihottumani lisääntyy aivan järkyttävään määrään. Nyt olen kokeillut sellaista jännää rasvaa minkä olen itse tehnyt netistä löytämieni ohjeiden mukaan. 10 painallusta Aqualan Plus-voidetta (mikä tahansa perusvoide käy, itselläni nyt on tätä) ja 1tl ruokasoodaa! Vie ainakin kutinan pois, voi olla että pidemmällä käytöllä koko ihottuman. Olen ainakin saanut yöni nukuttua ilman kutinaa. Mikään kortisonirasva ei ole tähän pystynyt, ja kortisonirasvat eivät imeydy vaan jäävät ällöttävästi iholle ja joutuisi vaihtamaan lakanat heti aamulla. Tämä ruokasooda-rasva imeytyy! Loistava!

Minua myös on ärsyttänyt tässä lähiaikoina ihmiset jotka ovat alkaneet seurustelemaan tässä lyhyen ajan sisällä. Heistä ei sitten kuule yhtään mitään nykyään. Ennen seurustelua kyllä puhuttii paljonkin. Nyt ei mitään. Ja jos itse aloitan keskustelun, juttu jää siihen mitä kuuluu?-kakkaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi pitää hylätä ystävät/kaverit kun alkaa seurustelemaan? En ymmärrä. No, ei kai minun tarvitsekkaan.

Myös työasiat ärsyttää/ahdistaa. Minulla loppuu työsopimus 22.9, jatkosta ei ole tietoa. Olen yrittänyt mollin sivuilta katsoa kaikkea mutta plaa, kotihoitoa, kotihoitoa.. En halua! Yksi vaihtoehto on uusi paikka joka aukeaa nykyisen työpaikkani viereen. Haenkin sinne, en vain tiedä mikä siellä on hoitajan toimenkuva. Kukaan ei tiedä. Kukaan ei myöskään tiedä millaisia osastoja sinne tulee. Kukaan ei tiedä mitään eikä mistään kun siitä pytingistä jotain kysyy. Turhauttavaa. Toisaalta haluaisin niin kovasti jatkaa tuolla missä nyt olen, se ei vain luultavasti ole mahdollista. Kun tuo uusi paikka aukeaa, potilas paikat tippuu, kai? Ja se tarkoittaa sitten sitä että hoitajien määräkin vähenee. Tosin tämä on vain arvailua koska kukaan ei mistään mitään tiedä. :)

Ehkäpä alan suunnittelemaan nyt nukkumaan menoa, että pääsen aamulla seitsemältä soittamaan lääkäriin!

"Näiden tähtien alla"

Kävin juuri tupakalla ja katsoin taivasta, siellä oli tähtiä. Päässäni alkoi soimaan eräs uniklubin biisi jonka sanat sopivat hyvin ajatuksiini, tosin kukaan ei ole nyt muuttunut tähdeksi. (Onneksi)

Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaan,
näiden tähtien alla.

Mä palvon sua.
Ikkunalla katselen sua.
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu nimesi.

Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaan,
näiden tähtien alla.

Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Kaipaan sua.
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun jälkesi.

Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaan,
näiden tähtien alla.

Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaan,
näiden tähtien alla.

Woo-oo-oo-oo-oo
Näiden tähtien alla
Woo-oo-oo-oo

"You're my everything, You make me feel so alive"

Ajatuksia.

"Väsyttää aivan hirveesti vaikka nukuin koko yön putkeen pitkästä aikaa."

"Olen vissii itse kasvanut aika paljon kun joidenkin ajatusmaailma tuntuu niin lapselliselta."

"Kumpa saisin vielä tilaisuuden."

"Sattuiskohan paljon jos hyppäisin tästä alas? Sattuiskohan jos salama iskisi minuun?"

"Pitäisköhän mennä nukkumaan ennen kuin teen jotain todella tyhmää.."

"Hienoa, nyt minäkin olen alkanut pitämään ukkosesta, kumpa saisin olla hänen vierellä kun ukkostaa.."

"Tulen rakastamaan häntä aina. Vaikka mitä tapahtuisi."

"Joskus vain olisi mukava nukkua koko päivä pois."

"Ärsyttää kun ihmiset eivät tajua. En voi ahdistukselle mitään. Se vain on osa minua. En minä tätä itse ole valinnut, mutta osaan jo jotenkin elää sen kanssa."

"Mitä jos psykiatri toteaa minut hulluksi?"

"En jaksa kuunnella näitä ajatuksia päässäni. Välillä tuntuu että ajatukset kuuluvat jollekkin toiselle kuin minulle."

"Minulla ei ole kaikki hyvin."

Life is short. Smile while you still have teeth.

Pääni lyö tyhjää. Minut saatiin haluamaan kirjoittaa tänne jotain. Turhauttaa kun en tiedä mitä kirjoittaisin. Miksi pitää ajatella kun kirjoittaa? Miksi tämä kirjoittaminen saa minut ajattelemaan? Toisaalta, miksi kirjoittaisin kun minua ei ahdista? Tämä kuitenkin on yksi keino purkaa ahdistusta.. Ja miksi en osaa kirjoittaa kun minulla on suhteellisen hyvä olla? Miksen halua jakaa hyvää oloani niille parille lukijalleni?

Olen muuten erittäin yllättynyt siitä että vaikka olen väsynyt, minulla on hyvä olla. Johtuuko se viime maanantaista? Ehkä. Siitä en kerro enempää, muutakuin että sinä iltana olin erittäin onnellinen kun menin nukkumaan. En kyllä usko sen johtuvan siitä.. Ehkä se johtuu uusista lääkkeistä jotka sain unettomuuteen ja nyt olen joka yö nukkunut yli 5 tuntia aijemman 2-4 tunnin sijaan. En tiedä. Tiedän vain ettei minua ahdista. 

Odotan kovasti ensi viikkoa. Toisaalta myös pelkään. Pelkään että se ahdistus tulee erään lomalta paluun mukana. Ja ensi viikolla minun järkyttävä työputkeni on jo puolessa välissä. 5 töitä, 1 vapaa, 5 töitä, 1 vapaa ja 6 töitä. Sitten olisikin 3 vapaata jolloin olisi Tammerfestit, jonne en varmaan menekään koska en halua mennä yksin ja kukaan ei ole tulossa kanssani. No, ehkä sitten joskus vielä nään ne kaikki esiintyjät jotka haluan nähä.

Olen muuten melko varma, että olen päässyt yli. En aivan varma. Koska tiedän että tulen aina häntä rakastamaan, mutta ehkä se rakkaus on nyt muuttunut enemmänkin ystävyydeksi. En tiedä. Ehkä vain olen liian rakastunut toiseen enkä kiinnitä huomiota niin paljoa tätä toista ihmistä kohtaan oleviin tunteisiin. Asia ehkä olisi eri jos näkisin hänet taikka hän sanoisi minulle jotain älyttömän ihanaa. Sitä ei voi tietää.

Mutta elämässähän ei mikään ole koskaan varmaa.