Kupla.

Eilen olin onnellinen. Tuntui kuin koko muu maailma olisi kadonnut ja olisin ollut jonkinlaisessa kuplassa sen hetken. 

Oli hyvä olla ja tunsin itseni ehjäksi. Viimeksi ollut samanlainen olo uuden vuoden aattona.

Haluan olla onnellinen ja ehjä aina.

asresPsdRasqwweIewqeaNfdserSgfdsSwqeqrIroleiLfglksjLfsödkfEdsfölk!

ps. vain harvat saavat selvää otsikosta.

Valintoja.

Miksi pitää elämässä olla niin vaikeita valintoja jotka loppujen lopuksi eivät edes ole vaikeita? Minun pitäisi päättää millä osastolla haluan olla kesällä töissä. Kaksi vaihtoehtoa. Toisaalta minun ei pitäisi valita ellen halua yrittää T:n kanssa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Toinen osasto on henkisesti rankempi ja toinen fyysisesti. Molemmilla osastoilla on paljon hyviä työkavereita. Kumpaa haluan, että pääni hajoaa siitä etten saa T:tä tai että joudun katselemaan häntä sen takia koska päätän jäädä tälle osastolle missä nyttenkin olen, vai haluanko vaihtaa osastoa että saan olla T:n kanssa, mutta siirto olisi vasta toukokuussa joten mitä jos näinä tulevina kuukausina tulee tapahtumaan jotain että meistä ei sitten tulekkaan mitään. Toisaalta siinäkin vaiheessa osaston vaihto olisi hyvä, ei tarvitsisi kiduttaa itseään katselemalla T:tä. 

Pelkään että T:n tunteet minua kohtaan hiipuvat, jos niitä edes oikeasti on... Minä taas välitän hänestä aivan liikaa, ja tulen aina välittämään. 

ps. Minulla on ikävä erään ihmisen naurua ja hymyä!

"no one will love you the way I do"

Mustasukkaisuus.

Kyllä muut saa olla mustasukkaisia mutta sitten kun minä olen niin se on väärin. Silloin olen kamala ihminen. Enkä edes ole liian mustasukkainen! En saisi olla mustasukkainen.

Pieni mustasukkaisuus on hyvästä, siitä tietää että toinen oikeasti välittää.

oioi!

"Jos mä oisin sä, mä pysyisin mun vierellä"

Edellinen vuosi loppuikin kivalla tavalla. Sain yhden sellaisen hetken josta mainitsin yhdessä kirjoituksestani. Melkein itkin kun siinä oli niin hyvä olla. Haluan niitä lisää. Toivottavasti saan, katsoo nyt mitä tapahtuu. Toisaalta en halua mitään vakavaa, en halua ahdistaa häntä enkä myöskään itseäni. En tiedä pystynkö mihinkään vakavaan juuri nyt, pelkään että minuun sattuu. Vaikka välitänkin hänestä enemmän kuin kenestäkään niin en tiedä. Välillä oikein ärsyttää kun hänen seurassaan on niin helppoa. Hän tuntee minut. Tietää jo äänensävystä millaisella tuulella olen. Ja tiedän että hänkin välittää minusta, ei hän muuten olisi mustasukkainen. Olin salaa sisälläni iloinen siitä kun hän kertoi olevansa mustasukkainen J:stä. Vaikkei J:n kanssa olekkaan enään mitään. Silti hän on mustasukkainen. Mutta en nyt tiedä mitä tapahtuu hänen kanssaan. Voi olla ettei mitään. Saa nähdä. Päivä kerrallaan.

Tämä vuosi alkoi kyllä hienosti! Kävin tänään salilla! Olen erittäin ylpeä itsestäni että sain lähdettyä sinne. Onneksi kaveri patisti minut mukaansa.
Huomenna sitten tRaumalle ja perjantaina kidutettavaksi. Tosin pelkään että kamala uneni toteutuu ja kaadun ja murran oikean jalkani. No, ei se mitään, varasuunnitelma on olemassa!
Lauantaina sitten takaisin Tampereelle ja sitten vain olen sunnuntai päivän kun on viimeinen vapaa viidestä. Sitten ilolla töihin! Haluaisin oikeastaan jo huomenna mennä vaikka olen ollut vasta yhden päivän vapaalla. Työnarkomaani(ko?).

Toisaalta minulla on todella hyvä olo mutta toisaalta minua ahdistaa. En ymmärrä.. Kai se tästä.

Hyvää vuotta 2013 kaikille! Love you!