Kaksi eri aihetta samassa tekstissä.

Ensimmäinen aihe..

Tunnen kulkevani jossain aivan toisessa maailmassa kuin muut. Kävelen täydessä sumussa kaupungilla enkä huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Tänäänkin huomasin kävelleeni Hämeenkadun päästä toiseen päähän huomaamattani, en muista siitä mitään. Kaikki tuntuu niin tyhjältä. Töissä teen vain töitä ilman että ajattelen mitään. Kotona olen vain. Välillä kyllä havahdun siihen että tuijotan vain seinää ja telkkari pauhaa taustalla. Välillä tajuan ajattelevani jotain mutta nekin ajatukset saavat minut tuntemaan itseni ahdistuneeksi ja surulliseksi. Nytkin kun kirjoitan tätä, tuijotan vain ruutua enkä oikeastaan edes ajattele mitä kirjoitan, jotenkin vain teksti tulee ulos minusta.
Tottakai minä myös ajattelen välillä ihan järkevästikkin, mutta en oikein tiedä.. En vain jaksaisi edes ajatella. Haluaisin vain nukkua ettei tarvitsisi ajatella eikä kulkea sumussa, tai tuntea sitä jäätävää tyhjyyttä sisälläni.

Toinen aihe..

Tajusin tänään että kukaan ei ole ikinä hemmotellut minua. Vaikka olisin seurustellut, ei kukaan. Kukaan ei ole tehnyt minulle ruokaa, ei tuonut kukkia tai lahjoja.. Ei tehnyt mitään mikä laskettaisiin hemmotteluksi. Kukaan ei ole myöskään yllättänyt minua mitenkään. Sitten tajusin että se olen aina ollut minä joka on hemmotellut ja yllättänyt toisen. Olen tehnyt toiselle ruokaa, olen ostanut toiselle lahjan ja olen jopa yllättänyt erään menemällä hänen koululleen niin ettei hän tiennyt siitä.
Minäkin haluan hemmottelua ja sitä että minut yllätettäisiin vaikka vain tulemalla minun luokseni niin etten tiedä siitä.
Juttelin tänään Hänen kanssaa tästä asiasta ja kun sanoin että haluan hemmotella jotakuta ja että haluaisin myös että minua hemmoteltaisiin koska niin ei ole koskaan tapahtunut niin Hän vastasi "No sun pitää löytää hemmottelija ja hemmoteltava!" Niinpä. Se siinä onkin kun haluaisin että Hän on se hemmoteltava.. En halua ketään muuta nyt. En halua kenellekkään muulle tehdä mitään kivaa... Haluan sen mahdollisuuden.

"muutos on elämää, on asioita joihin voi vaikuttaa, mutta vain jos itse tahtoo"

Ja tahdon muutosta. Ja olen siihen valmis ja tiedän pystyväni siihen.

Oletteko ikinä rakastanut ketään niin että tekisitte melkein mitä vain Hänen vuokseen? Itselläni on tasan yksi asia jota en tekisi Hänen vuokseen, lääkkeiden lopettaminen. Sen olen kerran tehnyt miehen takia, enkä enään tee sitä. Teen sen vain omasta halustani ja vain jos olen siihen valmis.
Muuten tekisin Hänen vuokseen mitä vain. Kunhan se on hyväksi molemmille. Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja olen tullut siihen tulokseen että todellakin hyppäisin vaikka kaivoon Hänen vuokseen. En ole ennen tuntenut ketään kohtaan näin. Vain Häntä kohtaan, en edes heitä kohtaan joiden kanssa olen seurustellut.
Hänen vuokseen muuttaisin itsestäni niitä huonoja asioita mitä minussa on, tiedän että niitä on, en vain ole ennen edes kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota koska kukaan ei ole ennen sanonut niistä minulle. Olen tyytyväinen siitä että jollakulla on ollut rohkeutta sanoa minulle suoraan mikä minussa häiritsee ja mitä teen väärin, ilman että niitä asioita sanotaan niin ei voi olla varma asioista. Eikä voi olla halua muuttaa niitä asioita. Mutta minulla on halua muuttaa itseäni, kunhan minusta ei tule aivan hirveää ja onnetonta sen takia. Ja ne asiat joiden suhteen olen nyt valmis muuttumaan, parantaisivat vain minua. Perusluonteeni ei siitä muuttuisi enkä usko että tulisin siitä onnettomaksi jos muuttaisin itsessäni kyseisiä asioita, päin vastoin.

Yleensä tunnen itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi, mutta Hänen seurassaan olen ehjä. En haluaisi sen tunteen loppuvan. Haluan olla ehjä. Olen niin monta vuotta jo tuntenut itseni rikkinäiseksi ja vialliseksi että haluan sen jo loppuvan. Hänen seurassaan en ole myöskään epävarma itsestäni niin paljoa kuin muiden seurassa. En tunne itseäni kamalaksi ja rumaksi. Hänen seurassaan tunnen eläväni. Yleensä kuljen vain sumussa ja missään ei ole mitään järkeä. Hänen seurassaan elämässänikin on jotain järkeä.

Enhän voi Häntä pakottaa antamaan mahdollisuutta minulle, mutta toivon kovasti että Hän antaisi sen.

"There's only three words what I want to say - I love you."

Otsikkokin jo kertoo sen, olen rakastunut. mmmm! ihana tunne! Mutta en vain voi kertoa kohteelle sitä, en halua ahdistaa häntä, luulen kyllä että hän tietää että tunteeni häntä kohtaan ovat erittäin voimakkaat.

Niin, sain siis vakipaikan yhdestä vanhainkodista! Jee! Aloitan työt siellä 5.11. Hieman kyllä jännittää kun olen ollut nyt niin kauan sairaalassa töissä, tuleekohan siellä olemaan kovin tylsää.. No, sen saa sitten nähdä, ja ainahan sieltä pois pääsee! Hain kahteen eri paikkaan töihin, kun olin jo saanut tiedon että sain tämän paikan mihin jo lupauduin menemään, toisesta paikasta soitettiin ja oltaisiin haluttu työhaastatteluun! Että aika hyvin menee.

Pikkusiskoni oli viikon luonani! Ja miettikää! EN MENETTÄNYT HERMOJANI KERTAAKAAN! Hienoa! Olemme ilmeisesti molemmat kasvaneet. Pikkusiskoni on kyllä aivan paras! Pystyn puhumaan hänen kanssaan ihan kaikesta! Ja on niin helppoa kun hän tajuaa minua ja on suht samalla aaltopituudella. Perjantaina oltiin sitten siskon kanssa Negativen akustisella keikalla delfinaariossa! Ooi että! Paras keikka ikinä! Oli kyllä niin hieno että! Jonne oli kyllä niin ihana ettei mitään rajaa! Hän oli niin hyvännäköinen ja ja.. Jonnen ääni..aaaah! Rakkautta vain!

Lähtösi iski suoraan sydämeen, 

siitä ikinä mä toivu en, 

mutt' lähtösi helpompi hyväksyä on, 

kun tiedän, 

että nyt sulla kaikki hyvin on.

Mummua kaivaten... 

Materiaalirakkautta!

Olen nyt ehkä hieman tuhlannut liikaa rahaa... MUTTA EI SE MITÄÄN! Käyn kerta töissä! Ja olen ansainnut nämä asiat! Ahh! Kerranki olen osannut miettiä itseäni ja sitä että mitä haluan enkä ole katsonut mitä mikäkin maksaa!

 Näistä olen haaveillut ikuisuuden!

Ihananuutta! Nyt tunnen itseni pitkäksi!

Kieleen koristusta!

Uusi puhelinkin tuli hommattua!

"mä tiedän et mun pitäis katsoo muualle kun seisot edessä.."

Kyllä, se on nyt varmistunut. Olen ihastunut varattuun mieheen. Enkä ole ikinä ennen ollut tällä tavalla ihastunut keneenkään. Hänen seurassaan on niin helppo olla omaitseni ja hänelle voin puhua kaikesta, paitsi tästä, että olen ihastunut häneen. Hän kyllä tietää että olen ihastunut varattuun mieheen, mutta luulen ettei hän tiedä että se mies on juuri hän itse. Toivon ainakin ettei hän tiedä. Hänen kanssaan kaikki on niin helppoa, hänen kanssaan voisi vaikka asua.. Ikinä en ole näin kenestäkään ajatellut. En kenestäkään.

Tiedän, että on väärin toivoa että hän ja hänen tyttöystävänsä eroaisi, en halua että Häneen sattuu.. Mutta mitä jos he eroaisivat, voisinko sitten kertoa hänelle että "hei, mä tykkään susta"? En tiedä.. 

Välillä olen miettinyt että ehkä olisi helpompaa jos en vain olisi missään tekemisissä hänen kanssaan. No välillä on päiviä jolloin emme näe mutta silti hän pyörii mielessäni jatkuvasti. Koko ajan haluaisin jutella hänelle facebookissa ja muutenkin. Hän vain pyörii koko ajan päässäni. En saa ajatuksia irti hänestä. En tiedä mitä teen. Se etten olisi hänen kanssaan missään tekemisissä ei oikein onnistu, olemme samassa talossa töissä. En voi välttää hänen näkemistään. Jos joku tietää mitä pitäisi tehdä, on hyvä ja kertoo minulle mitä tekisin..

Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua..

Onpas se aika mennyt nopeasti! Monesti kyllä olen meinannut kirjoittaa mutta sitten se on jääny.

Paljon on tässä välissä tapahtunut! Valmistuin lähihoitajaksi ja olen siitä oikein onnellinen! Olen ollut töissä samassa paikassa kuin viime kesänä, ja en tiedä vielä koska siellä työt loppuvat, vakipaikka odotellessa! (toivossa on hyvä elää) Tosin kun paikka on Tampereen kaupungin niin eipähän sinne ketään palkata, säästetään vain. Välillä on hirveän raskasta kun meitä on vain neljä hoitajaa illasta ja 36 potilasta parhaillaan. Mutta onneksi on maailman parhaimmat työkaverit, heidän avullaan jaksaa.

Ja, kun viime kirjoituksessani kerroin siitä henkilöstä kenet tapasin netissä, no tavattiin sitten ihan kasvokkainkin monta kertaa ja luulin jo että siitä tulee jotain kunnes hän päätti kertoa että olemme liian erilaisia. En vain tiedä miten.. Eikä hän sitten kertonut. No, se on jo menneen talven lumia. En jaksa edes miettiä koko hommaa!

Kirjoitin myös opinnäytetyöni valmistumisesta.. Olen erittäin pettynyt siihen arvosanaan minkä sain, opettajani tosin ei pitänyt kovastikaan minusta, joten se voi vaikuttaa siihen, koska moni jotka lukivat sen sanoivat että se oli paljon parempi miksikä opettajani sen arvioi. No ei voi mitään, olen päässyt siitä jo yli.

No, nyt minulla on sitten ehkä sellainen pienoinen ongelma josta en ole edes itse varma. Minusta tuntuu että olen ihastunut, eihän se sinäänsä ole ongelma. Ongelmana tässä on ihastumisen kohde (jos edes olen ihastunut häneen), hän on nimittäin varattu. KYLLÄ! Ah, kuinka kivaa. Tutustuin häneen töissä. Hän oli meidän osastollamme kolme-neljä viikkoa ja nyt hän on kerrosta alempana töissä, näen häntä aika usein. Nyt vasta kun en ole nähnyt häntä pariin päivään olen huomannut ajattelevani häntä, olenko siis ihastunut häneen? En millään haluaisi. Ehkä vain yritän hillitä itseni..

No nyt sitten yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kirjoittelemaan useammin! :) Tosin lupasin samaa viime tekstissä! :D