8.2.2012
7.1.2012
huonosti, hyvin, huonosti, hyvin huonosti, hyvin, huonosti......jne.
eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan.. jotenkin ei ole ollut fiilistä kirjoittaa tai sitten on pää ollut niin sekaisin etten ole pystynyt pukemaan ajatuksiani sanoiksi.. enkä kyllä osaa nytkään.. jotenkin vaikeeta..
tuntuu että aina kun alkaa menemään paremmin jotain tulee niin että kaikki romahtaa. psykologini kanssa sovimme että käyn nyt harvemmin juttelemassa hänen kanssaan, silloin se tuntui hyvältä, nyt ei..
uuden vuoden aattona puhuimme että vuodesta 2012 tulee parempi kuin 2011. olin itsekkin positiivisella mielellä siitä, valmistun ja ainakin kesätyöpaikka on jo tiedossa, joten ei huolta. seuraavana aamuna kuulen että pappa on joutunut sairaalaan teho-osastolle kaaduttuaan rappusissa ja lyötyään päänsä niin että on saanut päähän haavan ja aivoverenvuodon. säikähdin ihan hirveästi. "ei näin voi alkaa tämä vuosi ei ei ei ei ei ei!!" soi päässäni. onneksi papan ei tarvinnut olla teholla kuin pari päivää.. muistiin tullut jotain vikaa, aivoverenvuodon takia ja muutenkin ollut sekava.. esimerkiksi ei muista kaikkien ihmisten nimiä ja sekoittaa nimet keskenään. onneksi kädet ja jalat toimivat.. muttei välttämättä silti pääse kotiin enään lainkaan.. ja kaikken paskinta tässä on ettei kukaan tiedä mitä sinä yönä on tapahtunut kun hän on kaatunut.. ambulanssimiehet olivat löytäneet hänet yksinään makaamasta rappukäytävästä, hätäpuhelun soittanut oli jättänyt papan yksin sinne, heitteille jättö. hienoa! ehkä kaikki vielä selviää..
koulu ahdistaa, opinnäytetyötä pitäisi tehdä mutta ei siitäkään oikein mitään tule, en saa aikaiseksi aloitettua. ja kun joudun sen yksin tekemään niin tiedän että se jää ihan viime tippaan. koulussa muutenkin on niin ahdistava olla. vaikka nyt olenkin ollut kaksi viikkoa lomalla ja nyt jo ahdistaa se että ylihuomenna pitää mennä kouluun. en haluaisi. en jaksa!
en ole nukkunut varmaan kauukauteen yötä kokonaan. herään aina joskus 4-7 välillä. haluaisin nukkua edes yhden yön kunnolla. en ymmärrä miksen nuku kunnolla.. nukahtaminenkin on jotenkin vaikeaa vaikka minulla on siihen lääkkeitäkin.. silti.
ainiin, maailman loppu tulee tänä vuonna.
tuntuu että aina kun alkaa menemään paremmin jotain tulee niin että kaikki romahtaa. psykologini kanssa sovimme että käyn nyt harvemmin juttelemassa hänen kanssaan, silloin se tuntui hyvältä, nyt ei..
uuden vuoden aattona puhuimme että vuodesta 2012 tulee parempi kuin 2011. olin itsekkin positiivisella mielellä siitä, valmistun ja ainakin kesätyöpaikka on jo tiedossa, joten ei huolta. seuraavana aamuna kuulen että pappa on joutunut sairaalaan teho-osastolle kaaduttuaan rappusissa ja lyötyään päänsä niin että on saanut päähän haavan ja aivoverenvuodon. säikähdin ihan hirveästi. "ei näin voi alkaa tämä vuosi ei ei ei ei ei ei!!" soi päässäni. onneksi papan ei tarvinnut olla teholla kuin pari päivää.. muistiin tullut jotain vikaa, aivoverenvuodon takia ja muutenkin ollut sekava.. esimerkiksi ei muista kaikkien ihmisten nimiä ja sekoittaa nimet keskenään. onneksi kädet ja jalat toimivat.. muttei välttämättä silti pääse kotiin enään lainkaan.. ja kaikken paskinta tässä on ettei kukaan tiedä mitä sinä yönä on tapahtunut kun hän on kaatunut.. ambulanssimiehet olivat löytäneet hänet yksinään makaamasta rappukäytävästä, hätäpuhelun soittanut oli jättänyt papan yksin sinne, heitteille jättö. hienoa! ehkä kaikki vielä selviää..
koulu ahdistaa, opinnäytetyötä pitäisi tehdä mutta ei siitäkään oikein mitään tule, en saa aikaiseksi aloitettua. ja kun joudun sen yksin tekemään niin tiedän että se jää ihan viime tippaan. koulussa muutenkin on niin ahdistava olla. vaikka nyt olenkin ollut kaksi viikkoa lomalla ja nyt jo ahdistaa se että ylihuomenna pitää mennä kouluun. en haluaisi. en jaksa!
en ole nukkunut varmaan kauukauteen yötä kokonaan. herään aina joskus 4-7 välillä. haluaisin nukkua edes yhden yön kunnolla. en ymmärrä miksen nuku kunnolla.. nukahtaminenkin on jotenkin vaikeaa vaikka minulla on siihen lääkkeitäkin.. silti.
ainiin, maailman loppu tulee tänä vuonna.
26.6.2011
dlsköföj
en olekkaan kirjoittanut pitkään aikaan..
oikeastaan en ole edes ehtinyt kirjoittamaan kun olen ollut töissä. jos en ole töissä niin olen todella väsynyt töiden jälkeen enkä ole jaksanut ajatella mitä kirjoittaisin. tosin en oikeastaan nytkään tiedä mitä kirjoittaisin..
no, olen ollut koukkuniemessä nyt töissä, kahdella eri osastolla. olen siellä ollessani ajatellut jopa koulutusohjelman vaihtoa vammaisista vanhuksiin. toisaalta taas kun olen tavannut ärsyttäviä vanhuksia jotka ovat todella vaativia ja muuta, en oikein tiedä. toisaalta sitten taas on niitä ihaniakin vanhuksia. en tiedä. no kai voisin lukea molemmat koulutusohjelmat, eihän se olisi kuin puoli vuotta lisää opiskelua. mutta eipä se kai mitään..
olen ollut myös hirveän ahdistunut, tosin en tiedä miksi. osittain kaikki johtuu kaikesta. ainut paikka missä minua ei ahdista on töissä. en tiedä mikä siinä on, kai se kun saan muuta ajateltavaa. en tiedä. en edes tiedä mitä ajattelen kun minua ahdistaa. välillä minua ahdistaa kaikki asiat ja välillä yksittäiset asiat. esimerkiksi se että en pääse aina vahtimaan serkkujani kun pyydetään, tunnen hirveää syyllisyyttä siitä. enkä kestä sitä.
eilen viimeksi, juhannuksena! sain kaameimman ahdistuskohtauksen kun puhuin iskän kanssa puhelimessa. itkin varmaan puoli tuntia puhuessani hänen kanssaan..
no, toivottavasti kaikki helpottaa kun pääsen käymään juttelemaan serkkujeni äidin kanssa.. hänen kanssaan voin puhua melkein kaikesta, hän on kuin sisko minulle.
tässä vähän aika sitten sain viestin ihmiseltä jolta en odottanut koskaan saavani viestiä koska sanoin hänelle "älä ota muhun enään yhteyttä". eikö hän tajua sanaa ÄLÄ!? mitä vaikeaa siinä on tajuta se!? sen viestin jälkeen alkoi ahdistamaan, hän halusi pyytää anteeksi näin puolen vuoden jälkeen ja plaaplaa. sanoi olevansa tosissaan pahoillaan. ehkä on, ehkä ei. en luota häneen enkä halua häntä elämääni. en voi sietää häntä. hän teki sydämeeni niin ison haavan ettei sitä paranneta.
oikeastaan en ole edes ehtinyt kirjoittamaan kun olen ollut töissä. jos en ole töissä niin olen todella väsynyt töiden jälkeen enkä ole jaksanut ajatella mitä kirjoittaisin. tosin en oikeastaan nytkään tiedä mitä kirjoittaisin..
no, olen ollut koukkuniemessä nyt töissä, kahdella eri osastolla. olen siellä ollessani ajatellut jopa koulutusohjelman vaihtoa vammaisista vanhuksiin. toisaalta taas kun olen tavannut ärsyttäviä vanhuksia jotka ovat todella vaativia ja muuta, en oikein tiedä. toisaalta sitten taas on niitä ihaniakin vanhuksia. en tiedä. no kai voisin lukea molemmat koulutusohjelmat, eihän se olisi kuin puoli vuotta lisää opiskelua. mutta eipä se kai mitään..
olen ollut myös hirveän ahdistunut, tosin en tiedä miksi. osittain kaikki johtuu kaikesta. ainut paikka missä minua ei ahdista on töissä. en tiedä mikä siinä on, kai se kun saan muuta ajateltavaa. en tiedä. en edes tiedä mitä ajattelen kun minua ahdistaa. välillä minua ahdistaa kaikki asiat ja välillä yksittäiset asiat. esimerkiksi se että en pääse aina vahtimaan serkkujani kun pyydetään, tunnen hirveää syyllisyyttä siitä. enkä kestä sitä.
eilen viimeksi, juhannuksena! sain kaameimman ahdistuskohtauksen kun puhuin iskän kanssa puhelimessa. itkin varmaan puoli tuntia puhuessani hänen kanssaan..
no, toivottavasti kaikki helpottaa kun pääsen käymään juttelemaan serkkujeni äidin kanssa.. hänen kanssaan voin puhua melkein kaikesta, hän on kuin sisko minulle.
tässä vähän aika sitten sain viestin ihmiseltä jolta en odottanut koskaan saavani viestiä koska sanoin hänelle "älä ota muhun enään yhteyttä". eikö hän tajua sanaa ÄLÄ!? mitä vaikeaa siinä on tajuta se!? sen viestin jälkeen alkoi ahdistamaan, hän halusi pyytää anteeksi näin puolen vuoden jälkeen ja plaaplaa. sanoi olevansa tosissaan pahoillaan. ehkä on, ehkä ei. en luota häneen enkä halua häntä elämääni. en voi sietää häntä. hän teki sydämeeni niin ison haavan ettei sitä paranneta.
"Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)