Ei menny taas ihan niinku elokuvissa..

En mä halunnu elämästäni tällasta.. 

Olisin halunnu etten olis yksinäinen ja mulla olisit ihmisii kehen voi luottaa.. Ihmisii jotka haluu viettää mun kanssa aikaa eikä vältellä mua.. Olisin halunnu että mulla on poikaystävä niinku muillakin.. En tiedä missä on vika.. Itseni  mielestä olen ihan mukava ja tulen kaikkien kanssa toimeen.. Mutta sitten ku jonkun kanssa ensin on kavereita ja ne alkaakin sitten vältteleen.. Vois sanoo sit suoraan jos mussa on jotain ärsyttävää.. En mä sitä voi korjata jossen tiiä mikä se on.. 
Olisin myös halunnu että mulla olis rahaa niin että pystyn elämään kunnolla.. Enkä niin että joudun pyytämään isää tuomaan ruokaa mulle kun ei ole rahaa aina ostaa sitä.. Olisin myös halunnu elää ilman lainaa mutta nyt senkin joudun ottamaan.. Olisin halunnu että oon terve enkä jatkuvasti kipeä, ainakun jokin paranee niin tulee lisää vaivoja.. 

Kaikki hokee sitä että oon niin nuori, kyl mä vielä löydän ittelleni jonkun, mulla on aikaa ettii sitä. Ja kyl aina löydän uusia kavereita.. Miten mä uskallan ees ettii uusii kavereita kun ei niihin voi kuitenkaan luottaa.. Nekin kuitenkin hylkää jonkin ajan päästä.. Sama miehissä.. Miten niihin voin luottaa kun jokanen on valehdellu ja muuta sontaa..

Ei tää elämä oo mitään elokuvaa! 

torstai.

"Sama tunne aina aamuisin taisin elää tämän päivän eilenkin"

Tuntuu oikeesti siltä että joka aamu on aivan samanlainen. Herään, torkutan kaks kertaa, toisella torkulla laitan valot ja telkkarin päälle, nousen ylös, laitan suoristimen päälle, laitan puuron mikroon, vedän napit naamaan, puen, syön puuroo, meikkaan, suoristan hiukset, puen ulkovatteet ja tarkistan laukun ja lähden kohti bussipysäkkiä. Joka aamu sama homma. Tainno ei viikonloppuisin..

Koulun jälkeenkin samat hommat. Istun sohvalle ja katson telkkaria ja olen koneella. 

Tänään olin katsomassa kummityttöäni. Näin samalla myös mummun. Oli kiva nähdä. 

Nielaisin pallon! Toinen pallo jo täällä asuessa! En ymmärrä miten osaan tän homman..

Kummityttö oli kyllä maailman söpöin tänään. Osaa jo rakentaa legoista tornin. Tosin vähän pöhkö oli kun hakkasi päätään sohvaan. Ja söi keksiä niin että pää oli sohvalla ja seiso siinä vieressä. Ihan terve.

Ihan mieletön ikävä Helsinkiin..

vapaus/vankeus

Eilen tein jotain mikä vapautti mut. Pääsin yli. Sanoin suoraan kaikki mitä ajattelin ja tunsin. Ennen sitä välitin ja ikävöin, sit kaikki tunteet muuttu vihaks ja ikävöinti loppu. Pääsin yli. 

Miten voi olla parhaasta ystävästään mustasukkanen? Onko tässä nyt sit enemmänkin tunteita mukana? Kun nyt tarkasti mietin niin oon ollu muistakin mustasukkanen. En haluais olla mustasukkanen, hän on kiva. En halua tosin kuulla mitä he tekevät yhdessä koska tulee ahdistus. Haluaisin itse sen. Haluaisin niin olla normaalisti ja heittää kaikki tunteet ja kaikki pois.
Toisaalta mietin sitä että pelkäänkö vain että menetän parhaan ystäväni.. Onhan niitäkin että kun löytää uuden ihmisen elämäänsä niin kaikki kaverit unohtuu. Sitä en halua. Ainut ihminen kenelle voin kertoa kaikki (paitsi tätä), ei siitä voi luopua.. 

Ehkä vaan pitää mennä nukkumaan ja miettiä asioita uudelleen...

Fiilis hukassa!

Ei oikeen innosta mikään.. Kaikkeen kadonnu fiilis.. Ei jaksais olla yksin kotona muttei sitten jaksais lähteekkään mihinkään.. Kauhee väsymys jatkuvasti ja ei innosta mikään.. Koulussaki jatkuvasti kysellää mikä on jne. mutku ei oo mikään.. Ja ku ei voi tajuu sitä että oikeesti ei oo mikään. Ja muutenki nykyää menee hermot niin moneen koulussa. En ymmärrä. Niihi kavereihinki, tai ei kaikkii. En ymmärrä niitä syitä mistä ne suuttuu ja muutenki. 

Pitäis jaksaa siivota ja tiskata.. Taidan kyllä jättää sen siivoomisen huomiselle tai torstaille.. Torstaina kyl pitää käydä kelassaki.. sielläkää en jaksais tapel.. äärg. Ja sit ne ehdottaa jotain opintolainaa niin kiva. Joutuisin Raumalle saakka hakeen sitä kun pankki on siellä.. Sinnehän mä haluan.. Mut mistäs sit kesäks saan rahaa ellen pääse töihin.. Oon kyl miettiny et Rauman rossost pyytäisin töitä kesäks.. mut en sit tiiä.. 

Kai nää asiat tästä selvii ja kaik alkaa taas kiinnostaan..

23.23!

Oon jännästi huomannu että joka ilta katson kello 23.23! aika pelottavaa.

Viikonlopun vietin mummulassa ja siellä se mummu mua paranteli kun olen taas kipee. Lauantai illan vietin serkkujen perheen kanssa. Oli mukava mennä sinne kun ensimäisenä nuorin niistä tuli halaamaan. (: Myöhemmin sitten pääsin hieman ajeleen autollakin (olin ainut joka ei ollut juonut....). Heitin Nikon kirkonkylälle ja tulin takasin. Tuli hyvä mieli siitä että Niko sanoi luottavansa muhun, uskaltaa siis antaa autonsa mun käsiin. Autoilun jälkeen kävin syömässä mummun tykönä leipää ja salaattia, oli hyvää! Syönnin jälkeen takaisin serkkujen luo. Kateltiin sitten Gran Torino. No, eipä tullut siitä uutta lempi elokuvaa, ihan katottava oli mutta en toiste katsois. 

Tänään tulin takaisin Tampereelle. Bussissa oli mies joka tuoksui minun viime kesälleni.. Hirmuinen kaipuu iski..

Hhuomenna pitäis sitten mennä käymään terkkarilla taas.. Ei siitä kai mitään hyötyä oo. Kyllä kai tää ohi menee noilla mummun antamilla särkylääkkeillä ja jollain ihme rasvalla. 

Aloin äsken miettimään viime vuotta ja tuli outo ikävä Joensuuhun. Erään ihmisen viereen.. Mutta se on mahdotonta nyt.. 

Onneksi huomenna alkaa kouluviikko niin ei tarvite ajatella mitään. 


Tulipas sekainen!

Äiti.

Yhtenä päivänä mietin, että mitä tekisin jos menettäisin äitini. Se olisi kamalinta mitä voisi sattua. Äiti on mulle tärkein ihminen maailmassa. Rakastan häntä, enkä voisi elää ilman häntä. Äiti on auttanut mua monessa asiassa ja tukenut kun on vaikeaa. Äiti ymmärtää mua. Äidin avulla oon selvinny monesta asiasta. Itsenäistyminenkin olis ollu vaikeeta ilman äitiä. Äiti opetti mulle kaiken tarvittavan, esim. pyykin pesemisen. Vaikka äiti on ollut ankara välillä se tarkotti sillä vaan hyvää, ei rajoja laiteta ellei rakastais. Äiti kuitenkin toivoo että mulla on kaikki hyvin. Äiti on auttanut mua rahallisesti ja oon siitä hyvin kiitollinen äitille. En selviäis elämästä ilman äitiä. Nyt kun me asutaan äidin kanssa eri paikkakunnilla niin tulee usein ikävä äitiä. Mutta onneksi näemme silti aika usein ja puhelimet on keksitty. 

Ärsyttää usein se miten nuoremmat ihmiset puhuvat äideistään. "mä vihaan mun äitiä!" En ymmärrä miten joku voi vihata ihmistä joka rakastaa sua kaikesta huolimatta. Vaikka äiti asettaisikin rajoja se ei oikeuta vihaamaan häntä. Äidit ovat vaan huolissaan lapsistaan ja haluavat heille pelkkää hyvää. Vaikka äiti ei ostakaan kaikkea mitä haluaa niin sekään ei oikeuta vihamaan ketään. Kumpa kaikki ymmärtäisivät sen.Kyllä sen ymmärrän jos äidin kanssa ei niin läheisiä olla mutta ei häntä voi vihata jonkin pienen jutun takia. Oikein suututtaa kun ihmiset puhuvat rumasti äideistään. 

Äiti on tärkein ihminen maailmassa.

tampere<3

vietin joululomani raumalla äitini tykönä. oli todella mukavaa viettää joulu perheen kanssa. en ollut niin yksinäinen kun äiti ja pikkusiskoni olivat kanssani melkein koko ajan.
uuden vuoden olin isäpuoleni tykönä hänen ja hänen naisystävänsä kanssa. oli ihmeen mukava ilta, vaikka vatsani olikin erittäin kipeä.
näin loman aikana ystäviä joita en ollut pitkään aikaan nähnyt ja kiitos heille että piristivät minua hieman.

nyt kun olen takaisin tampereella tuntuu jotenkin hyvältä mutta samalla haikealta. kun äiti auttoi minua tuomaan kaikki tavarani sisälle ja halasi minua lähtiessään tuntui kauhean pahalta jäädä yksin ja kun ovi sulkeutui purskahdin itkuun. olen yksin.

täällä liikkuessani minun ei tarvitse pelätä että näen ihmisiä ketä en halua nähdä. täällä on parempi olla vaikka yksin olenkin. olisihan se kiva jos äitini asuisi lähempänä minua. kai se äiti tänne päin aikanaan muuttaa, näin ainakin on puhunut.

en minä täältä lähtisi enään takaisin raumalle, ellei pakotettaisi.
tämä on todella kaunis kaupunki ja täällä on hyvä olla. kaikki on lähellä, on hyvä koulu ja lääkärit parempia kuin raumalla. raumalla ei ikinä olisit tullut kuuloonkaan tutkia nielutulehduksieni syitä, paitsi ehkä yksityisellä. mutta täällä alettiin heti tutkia mistä ne johtuvat.
täällä on myös rakas kummityttöni, jos asuisin raumalla en näkisi häntä niin usein enkä sitten loppu peleissä olisi hänen kanssaa tekemisissä sitten vanhempanakaan.

tänne minä kuulun.