Eilen tein jotain mikä vapautti mut. Pääsin yli. Sanoin suoraan kaikki mitä ajattelin ja tunsin. Ennen sitä välitin ja ikävöin, sit kaikki tunteet muuttu vihaks ja ikävöinti loppu. Pääsin yli.
Miten voi olla parhaasta ystävästään mustasukkanen? Onko tässä nyt sit enemmänkin tunteita mukana? Kun nyt tarkasti mietin niin oon ollu muistakin mustasukkanen. En haluais olla mustasukkanen, hän on kiva. En halua tosin kuulla mitä he tekevät yhdessä koska tulee ahdistus. Haluaisin itse sen. Haluaisin niin olla normaalisti ja heittää kaikki tunteet ja kaikki pois.
Toisaalta mietin sitä että pelkäänkö vain että menetän parhaan ystäväni.. Onhan niitäkin että kun löytää uuden ihmisen elämäänsä niin kaikki kaverit unohtuu. Sitä en halua. Ainut ihminen kenelle voin kertoa kaikki (paitsi tätä), ei siitä voi luopua..
Ehkä vaan pitää mennä nukkumaan ja miettiä asioita uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti