"Sun kuvas mielessäni nään, nuo kasvot vie mut alaspäin, alaspäin.."

Yritin kovasti taistella sitä vastaan. En onnistunut, niin ei olisi saanut käydä. En halunnut tätä. Yritin kovasti vastustella sitä, yritin olla sanomatta asioita mutten voinut. En voinut myöskään olla kuulemmatta asioita joita en halunnut kuulla, vaikka kielsin niitä sanomasta. Tiesin että näin käy. Enkä pidä siitä. Tiesin että minuun tulee sattumaan. Vihaan tätä tunnetta. Olen idiootti.
Silti oli hetkiä jolloin tunsin oloni hyväksi. Silmät. Hymy. Nauru. Kun vain oli. Eilinen iltapäivä.
Ehkä vain pitäisi olla hiljaa. Kadota. En saisi puhua. Unohtaa. Silti en halua menettää. Mutta en keksi muutakaan vaihtoehtoa tähän. Typerät tunteet. Typerä ihastuminen. Typerä minä. Ja nyt olo on tyhjä. Kävelin ja melkein itkin tätä tyhjyyttä ja todellisuutta. Typerä todellisuus.

Ja nyt ajatuksissani ei ole muutakuin...