Olen sairaslomalla, joten ajattelin kirjoittaa jotain. Jännä kuinka en voi jäädä "päävikani" takia sairaslomalle mutta fyysisestä vammasta voin. Tosin tästäkin sairaslomasta kauheat syyllisyyspeikot puskevat pintaan. "Olet heikko!", ne huutavat sisälläni. Yritän niille sanoa vastaan että juuri työn takia sain tämän olkapääkivun. Olin työparin kanssa nostamassa potilasta ylöspäin vuoteessa ja siinä samassa tuntu kuin joku olisi puukolla iskenyt vasempaan hauikseeni. Kipu levisi siitä sormiin ja olkapäähän. Perjantaina menin töihin vielä, ajattelin kestäväni vielä sen päivän. Hyvin kestinkin. Olkapää ei sattunut kui tietyissä asennoissa. Lauantai ja sunnuntai vapaa, hyvin voin lepuuttaa kättä silloin ja mennä maanantaina töihin. Niin tein, maanantaina töihin. Meinasi itku tulla kun ensimmäistä potilasta käänsin. Loppu illan lähinnä "kevyitä potilaita". Iltapala kierrolla jo jogurttipurkin kädessä pitäminen sattui. Eilen kävin sairaanhoitajan vastaanotolla ja sain sairaslomaa ja ajan lääkärille täksi päiväksi. Tänään lääkärillä, huomenna röntgeniin ja ultraan. Lääkäri jatkoi sairaslomaa ensi maanantaille asti. Perjantaina viimeistään lääkäri soittaa ja kertoo löytyikö olkapäästä mitään vai onko se vain revähtänyt.
Lauantaina oli myös isomummuni hautajaiset. Ne olivat kauniit. Tajusin siellä että kuinka iso suku meillä oikeasti on. Hirmu suuri. Emme mahtuneet edes kappeliin vain olimme kirkossa. Nyt facebookkiin on perustettu suvullemme oma ryhmä. On hienoa että pääsee hieman tutustumaan muuhunkin kuin aivan lähisukuun.
Tänään oli Annen luona. Olen kyllä niin kiitollinen hänestä. Hänelle voin puhua kaikesta. Hän on ihana. En tiedä mitä tekisin ilman häntä.
Huomenna olisi vuorossa Sannin tapaaminen kuvausten jälkeen. En ole vähään aikaa häntä nähnytkään. Mukavaa.
Ps. Anteeksi jos on kirjoitusvirheitä, syytän siitä mobiilibloggeria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti