olin viikonlopun raumalla. kiitos ipalle kun kyyditsit minua, oli ihana nähdä.<3
perjantaina oli sitten sellainen pieni humalatila. käytiin putkassa (baarissa siis) ja oli mukavaa vaikka sitten itkinkin jonkin verran siellä. sain vihdoin sanottua eräälle ihmiselle etten halua seurustella hänen kanssaan, hänen siis olisi hyvä unohtaa minut. muuten oli todella mukavaa. hyvässä seurassa on aina mukavaa.
eilen sitten kävelimme parhaan ystäväni kanssa käymään haudalla, poikkesimme makuunissa siinä matkalla katsomassa onko eräs ihminen töissä ja olihan hän. juteltiin siinä jonkin aikaa ja hymyilin jatkuvasti. en tiedä mitä on tapahtunut mutta hän saa minut hymyilemään. hän on aivan uskomattoman hyvännäköinen ja mukava. sen käynnin jälkeen vatsassani on ollut perhosia enkä ole muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä.. en olisi ikinä ajatellut että pystyisin näin ajattelemaan.. en tiedä mitä on tapahtunut! joka kerta kun katselen hänen kuviaan naamakirjassa suuni kääntyy hymyyn ja kehoni valtaa lämpö.
voinko olla ihastunut häneen vaikkemme näe kuin pari kertaa vuodessa ja puhumme todella harvoin.. en tiedä onko se mahdollista, mutta siltä tuntuu. tai en tiedä mitä tämä on, onko ihastumista ollenkaan.. en tiedä! mutta eikös se kerro jotain että aina kun näen hänet haluaisin vain halata häntä ja suudella.. ömm.. mitä hitsiä.. enkä oikein tiedä uskallanko alkaa puhumaan hänelle säännöllisesti naamakirjassa taikka jossain.. en tiedä miksen uskaltaisi mutta ää.. en tiedä! sekavaa.
no sitten illemmalla lähdin parhaan ystäväni kanssa käymään valintatalossa ja eikös eräs ihminen tule vastaan jotain miljoona kertaa autolla.. teki mieli vain huutaa että "painu vittuun horjuttamasta minun mielenterveyttäni!" toisaalta taas alkaa joka kerta tuntumaan helpommalta nähdä häntä. mutta en silti halua. hän ei kuulu elämääni. mutta onneksi se ahdistus katosi kun ystäväni käänsi ajatukseni muualle. :)
oli kyllä hyvä viikonloppu vaikka hieman ahdistikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti