Se sitten alkoi.

Koulu meinaan. Eipä ole ihmiset siellä muuttuneet. Yhtä ärsyttäviä kaikki. Tai no, eivät he keiden kanssa minä liikun. He ovat parhautta. <3

Olen huomannut tässä pari kuukauden aikana että minulle on tullut pakkomielle siitä, miltä näytän. Siis vaatteiden suhteen. On pakko katsoa jo illalla vaatteet aamuksi etten myöhästyisi bussista. Ja en kerta kaikkiaan osaa päättää mitä laitan päälleni. Kaikki on joko niin epämukavia taikka eivät mukamas sovi yhteen.
Ja haluaisin alkaa käyttämään enemmän korkoja, olla enemmän tyttö. Hiuspantoja myös olisi kiva käyttää, keksin tosin niistä aina vikoja esim. "tämä painaa korviani", "tämä on väärän värinen". Ja noista hiuspannoista tuli mieleen hiukset! (outoa) Haluaisin värjätä hiukseni, mutten saa ikinä väristä tasaista. Täytyy siis pyytää jotakuta muuta tekemään se puolestani. En kerro vielä väriä. ;) 
Haluaisin myös leikkauttaa hiukseni. Ja tiedän tasan millaisiksi. Ja jos sanon että haluan sellaiset millaiset haluan niin kaikki pitävät minua tyhmänä. Mutta vähät siitä! Minä leikkautan sellaiset kun haluan! Pitää vain saada aika varatuksi..


Ai niin! Olen muuttanut. Ihanaan kaksiooni. :) laittelen kuvia sitten syyskuussa kunhan ensin pääsen Ikeaan shoppailemaan. Vähän uusia huonekaluja nam! 
Muutto meni ihan hyvin, vaikka ensin ajattelin ettei siitä tule mitään koska isäni oli paikalla ja isäpuoleni uusi naisystävä joka määräilee ja on muutenkin tyhmä. No, onneksi äiti keksi että minä ja hän voimme siivota uuden kämpän sillä aikaa kun muut tyhjäävät vanhaa. Ja kun he saapuivat tänne uudelle asunnolle muuttokuorman kanssa niin enkös minä sitten mennyt ja kaatunut tuossa pihassa! Sade, sammal ja multa eivät ole hyvä yhdistelmä. Eikä varsinkaan valkoiset shortsini! No, nyt pitää vain pestä noita shortseja toivoen että niistä vielä tulee valkoiset. Ja parannella kättäni, siihen tuli pari naarmua ja oikein vuosi verta! Siispä en voinut kantaa niitä muutto laatikoita sisään koska laastarit ja puhdistus aine oli jossain laatikossa, en todellakaan muistanut missä! Ja kaiken lisäksi puhtaat housut olivat viimeisessä jätesäkissä joka kannettiin sisälle! Mutta muuten muutto sujui hyvin ja lähdin hyvillä mielillä töihin.


Olin kyllä lauantaina niin väsynyt muuton ja töitten jälkeen että olisi luullut että olisin saanut unta mutta mitä vielä! Rakas pikkusiskoni oli täällä kanssani yötä ja piti ääntä kuin pieni possu! Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, ei edes rauhoittavien avulla. 


Olen niin fiksu että tutkiskelen sellaisia ihmisiä facebookissa että saan itselleni pahan mielen. En edes tajunnut että minulle tulisi siitä paha mieli ja ahdistus. Ajauduin vain katselemaan erään tytön kuvia ja sitten tajusin kuinka nätti hän on ja tajusin sen miksen kelpaa eräälle ihmiselle, en ole niin nätti. Enkä välttämättä ole niin mukava kuin hän. Luin jopa hänen blogiaan  ja lisäsin vielä enemmän ahdistusta. Hän vaikutti kunnolliselta. Ehkä sekin on eräs syy miksen ole hyvä hänelle, en ole niin kunnollinen ja fiksu.


Juu, tiedän että olen seonnut.

mitäs..

..sitä kirjottais.

Tekee mieli kirjoittaa jotain mutten tiiä mitä

Olen huomannut että minun on nykyään vaikea päättää asioita, esim. kumpaa otan, jaffa ananasta vai fanta ananasta..
Ahdistaakin hirveästi. Töissäkin nykyään. En ymmärrä miten tää tälläseks on mennyt. Miksei tämä helpota enää töissäkään? Ennen siellä sain ajatukset kuriin ja keskittymään töihin, nyt ne harhailee enkä edes tiedä minne. En ymmärrä. Aamulla oli aivan hirveän kuvottava olo. Olisin voinut oksentaa heti kun pääsin ylös sängystä. 

Töistä tuli mieleen että se romuttaa minut fyysisestikkin. Ranne on kipeä taas vaihteeksi ja niska ja hartiat ihan jumissa. Tarvitsen jonkun hieromaan. 
Oi, kumpa joku hieroisi minun hartioita ja niskaa. Olisin taivaassa.

Välillä tuntuu että kaipaan syliä johon käpertyä illalla ja herätä aamulla. 
Välillä taas kuvottaa ajatella sellaista. Pelkkä kosketuksen ajatteleminen kuvottaa.

Mutta ehkä enemmän kaipaan sitä.. 

Olipa sekavaa, niin kuin kirjottajakin.

miten...

Haluaisin tietää miten sellaiset ihmiset jotka ovat (itseni mielestä tietenkin) ärsyttäviä kaikin puolin, ääneltään, luonteeltaan, pukeutumiseltaan, hiuksiltaan jne., rumia, teinejä, nörttejä jotka pelaavat jotain ihme fantasia pelejä ja selittävät bussissa "mulla on oma onyx joka seuraa mua" (tämä ihminen oli minuakin vanhempi......), iljettävän epähygienisiä ja muutenkin kaikkea kamalaa.. niin siis että miten heillä voi olla poikaystävä?! 
Siis olenhan minäkin ärsyttävä ja ruma ja kaikkea mutta siis..


Olenko minä kerta kaikkiaan niin kamala, itsekeskeinen, pinnallinen, vastenmielisen ruma, iljettävä, lihava vai mitä? Vielä kamalampi kuin tuo jonka kuvasin tuossa edellä.. Noidenko asioiden takia kukaan ei voi kiinnostua minusta? Kyllä, tiedän että tämä on teiniangstausta mutta olen alkanut miettimään tätä ihan tosissani.. Kukaan ei edes istu viereeni bussissa!

Mitä vikaa on tytössä joka:

• on luotettava
• osaa tehdä ruokaa
• pitää huolta hygieniastaan ja kotinsa puhtaudesta
• pukeutuu asiallisesti
• osaa hoitaa omat asiansa niinkuin siis arkipäiväiset asiat tyyliin laskujen maksamisen ajallaan jne.
• osaa kuunnella
• pitää lapsista
• ei polta
• ei juo usein
• osaa olla ihmisiksi silloin kun pitää ja osaa olla myös epäihmisiksi kun tarve vaatii
• ei valehtele
• ei petä
• ei ole rahan eikä mulkun perässä
• JNE. JNE!

KYSYMPÄHÄN VAIN ETTÄ MITÄ VIKAA ON TUOLLAISESSA TYTÖSSÄ?! vai onko se ulkonäkö tosiaan noin tärkeeää..

Aukko.

Tuntuu siltä että olisi aukko rinnassa.
Aukko, joka on revitty siihen väkisin. 
Aukon reunat ovat polttavan kipeät.
Aukko tuntuu pienenevän vain harvoin, koskaan se ei mene umpeen.

Kun puhun erään ihmisen kanssa, aukko pienenee. 
Hänelle on helppo puhua kaikesta ja hän ymmärtää. 
Hän on ainut joka tietää minusta melkein kaiken. Kaiken miltä minusta tuntuu nyt.
Nyt vain pelkään että menen ja ihastun häneen ja menetän hänet.. 
Tiedän että se ihastuminen olisi yksi puolista.. Ei siitä koskaan tulisi molemmin puolista, vaikka kuinka toivoisin. 
Välillä tuntuu että hän on se oikea, koska hän ymmärtää ja hänelle on niin helppo puhua. Toisaalta hän on vain ystävä. Mutta mitä jos.. Ei, en anna itseni enää edes ajatella sitä. 


Nyt vähän teineilen. 
Haluan itselleni Twilight rakkauden! Siis, haluan että joku tuntee minuun sellaista rakkautta kuin Edward, taikka Jacob, Bellaa kohtaan. Ja haluan itse tuntea sellaista rakkautta kuin Bella Edwardia kohtaan. 
Olen nyt lukenut näistä kirjoista Houkutuksen, Uuden kuun ja Epäilys on puolessa välissä. Kohdassa jossa Jacob paljasti tunteensa Bellalle ja Bella mursi kätensä kun Jacob suuteli Bella, ja tuossa kohdassa tunsin kateutta ja ahdistusta. Bellalla on kaksi poikaa jotka rakastavat häntä niin että kuolisivat hänen takiaan. 


Haluan täydellisen rakkaus tarinan itselleni.

keiju.

Haluaisin olla niinkuin keiju.

Hento, siro, lyhyt ja kaunis. No olen lyhyt, mutta ehkä hieman lyhyempi vielä haluaisin. 

Haluaisin että minua kuvailtaisiin sanalla keijumainen kun joku kysyy millainen olen..

Haluaisin terävät kasvot, ei mitään pulloposkia niinkuin nyt on. Iho vaalea, poskissa kuitenkin hieman punaa.

Silmät jotka jäisivät mieleen pelkästä yhdestä katseesta.

Sirot ja ehkä hieman "terävät" (voiko niin kuvailla???) huulet. 

Sulavat liikkeet, kävelyni näyttäisi kuin liitäisin.
 

Sellainen haluaisin olla.

Surullisiakin keijuja on.

http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE

unia.

Ensimmäinen uni:

Kaikki ovat edes kuulleet Sidistä ja Nancystä. Luin kirjan tuossa viime syksynä ja katsoin elokuvan joulukuussa. 

Nyt näin unta että olin Nancy ja tapasin "Sidin" jossain turvakodissa. Sillain ohimennen vain ensin näin hänet. Tämän jälkeen lähdin jonkin ihmisen kanssa jonnekkin pikkutielle autolla, oli talvi ja oli paljon lunta ja jäätä. Ajoimme tietty ojaan ja menimme läheiseen maataloon katsomaan onko siellä ketään joka voisi auttaa. Vanha vihainen mies löytyi ja hän lähti ajamaan meitä haulikon kanssa takaa ja siellä lumisessa ojassa me sitten rämmittiin. No yhtäkkiä olinkin siellä turvakodissa ja tämän pitäjä ilmoitti ettei jaksa meitä enään ja lähtee pois. Kutsuimme häntä ilmeisesti mummiksi. Mummi sitten lähti sellaisella vanhalla autolla ja minä juoksin pihaan ja heittäydyin maahan, itkin ja huusin "mummi tule takaisin!" (Tässä vaiheessa mietin että nimeni on Nancy) "Sid" seisoi aidan vieressä ja poltti tupakkaa ja sanoi "oon narkkari ja mulla on päihdeongelmia. en pääse irti huumeista." Minä sitten vastasin hänelle "et sä oo ainut jolla on onglemia huumeiden kanssa, mullakin on." Menin "Sidin" luo ja katsoin häntä silmiin ja hän itki. Suutelimme ja sovimme että kuljettaisiin yhdessä ja tuettaisiin toisiamme. 
Sitten heräsin. "Sid" ei missään vaiheessa sanonut nimekseen Sid joten en tiedä oikeaa nimeä, se vaan tuli siinä vaiheessa kun tajusin olevani Nancy.

"Sid" oli kyllä paljon paremman näköinen unessani kuin oikeasti on. ;)


Toinen uni:

Olin jossain erään sannan kanssa ja hän toiseteli sitä kuinka tyhmä on ollut kun on päästänyt mut menemään. Päätin sitten että no, katsotaan mitä tulee.. Lähdimme autolla Rauman linikselle ja siinä sitten jonkin aikaa juttelimme ja yhtäkkiä olimme sittarissa ja sanna alkoi sitten käpelöimään ja puhui koko ajan että haluaa minut jne. Ja sitten eräs erittäin hyvännäköinen poika joka istui läheisellä penkillä tuli siihen meidän väliin ja katsoi minua ja sanoi "Hei ei ollakkaa pitkään aikaan nähty! mitä sulle kuuluu?" Vastasin "Ihan hyvää nyt, mitäs sulle?" ja halasin häntä ja kuiskasin hänen korvaansa "kiitos kun pelastit!" Seuraavaksi Sannamari, Ilkka ja Matias tulivat paikalle (ei olla liikuttu noiden jätkien kanssa varmaan kahteen vuoteen) ja vedin Sannarin siitä syrjemmälle ja sanoin "toi on se jätkä kenestä näin unta viime yönä!" 
Sitten heräsin.

Toi jätkä oli se "Sid" joka oli edellisessä unessa! enkä ole vieläkään saanut selville tämän mysteerisen jätkän nimeä... 

:) / :(

Joo siis.. Koulu loppu tältä lukukaudelta. Luojan kiitos! En olis jaksanu enää päivääkään.

Tän viikon vietin kummitytön luona "valmiudessa" siihen että hänen äitinsä lähtisi synnyttämään. Ja näinhän kävi jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (29.-30.5)! Siinä sitten olin Milan kanssa melkein kahdestaan pari päivää. Hyvinhän ne meni vaikka tytöllä alkaa tuo uhmaikä pukkaan päälle! Osaa kyllä hermostua pienestäkin. Mutta silti Mila on mun aarteeni ja kallein ihminen maan päällä. <3 

Niin siis loppujen lopuksi serkku syntyi 31.5 klo. 00.35. Suloinen tyttö tuli. :) Aivan Milan näköinen (siis vielä sillon ku Millivanilli oli vauva)! Kutsuma nimi tällä serkkutytöllä on Ananas. Ettei vaan luulla että se tulee nimeksi. 

Kun pikkuinen tuli kotiin niin Milasta aisti pientä mustasukkaisuutta mutta kyllä pikkusiskoa myös halailtiin ja siliteltiinkin. Raskas viikko kyllä oli kun Mila vähän väliä kiukutteli ja kun sillä sitä virtaa riittää vaikka muille jakaa! Juoksee kuin mikäkin tuulispää. Ja aamuherätykset kun on silloin kun Mila heräsi niin heräsin minäkin puoli kahdeksan viimeistään.

Olen kyllä aivan poikki. Niin unen puutteesta kuin siitä että hermot meinasi mennä moneen kertaan. Huomenna sitten pitäisi töihin mennä, onneksi iltaan. En kyllä tiedä onko se onneksi kun eka päivä vasta on. 

Näin viime yönä erittäin häiritsevän unen.. Olin jossain kylpylässä erään henkilön kanssa ja siellä tapahtui kaikenlaista, hän kertoi ikävöivänsä minua ja suudeltiin pitkään. Ja tietenkin tämä henkilö on pyörinyt päässäni koko päivän. 

Jollain tavalla kaipaan häntä niin kovasti, haluaisin vain käpertyä hänen kainaloonsa ja nukahtaa. Suudella hänen huuliaan. Tänään tyhmänä menin katsomaan ko. henkilön galleria kuvia ja lukemaan hänen blogiaan ja facebook profiiliakin tarkastelin. Ikävä vaan kasvoi. En halua ikävöidä häntä. Hän satutti niin pahasti.. 

Jotenkin vain on nyt niin outo olo.. En tiedä mitä ajatella ja mistä. Haluaisin vain nukkua vaikka viikon putkeen.