Viime viikonlopun vietin raumalla. Näin lähinnä ystäviäni, äiti tuli vasta lauantaina illalla myöhään kotiin. Oli kiva keskittyä vain ystäviin, vaikkei heitäkään niin kovin montaa ole.
Näin myös hänet ketä minulla oli ikävä. Oli kivaa. Hän on maailman paras halaaja, tuntee olevansa siinä turvassa kaikelta. Tosin nyt pelkään kovasti mitä tapahtuu seuraavaksi. Itseni tuntien ihastun taas häneen oikein kunnolla. Ehkä pitäisi vain lopettaa viestittely hänen kanssaan mutta.. helpommin sanottu kuin tehty. Hänelle on niin helppo puhua kaikesta ja hän saa ajatukseni muualle ahdistavista asioista. Ja hän on niin söpö että..
Viime aikoina vätys on ahdistanut minua hirveästi. Tänää arkistoin facebook keskustelumme ja päätin että se oli siinä. En jaksa enään olla se toinen, hätävara.
Myös äitini on ahdistanut minua. Puuttuu niin paljon asioihini. Syömisiini yms. Js kuulemma on huolissaan, mielestäni sen voisi todistaa muulla tavalla kuin moittimalla minua. Ja kun hän ei edes kuuntele minua. Toivoisin hänen kuuntelevan ja ymmärtävän minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti