Vietin keväällä pari päivää jolloin tunsin itseni ehjäksi.
Eräs ihminen oli luonani ja jotenkin kaikki tuntui niin luonnolliselta, oikealta.
Ihan kuin hänen kuuluisi olla luonani.
Ja kun mietin sitä että mitä jos.. niin tunnen itseni melkein ehjäksi, ehkä tuntisin itseni kokonaan ehjäksi jos hän todella olisi täällä luonani.
Tiedän etten saisi ajatella näin, mutta kaipaan niin sitä tunnetta että olisin täysin onnellinen ja ehjä.
Haaveilen että saisin ne päivät keväältä takaisin. Haluaisin kokea ne uudestaan.
Lupasin itselleni vähän aika sitten etten tunne näin. Mutta kuinkas siinä kävikään.. Ei niitä tunteita vaan voi vastustaa. Ja jollakin tavalla tuntuu että olen aina tuntenut häntä kohtaan näin. Vaikka emme olisi puhuneet, hän on käynyt mielessäni useasti. Ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin.
Haluaisin kertoa hänelle kuinka paljon hänestä välitän mutta tiedän että se saattaisi pilata meidän välit. Sitä en halua koska hän on ainut kenelle voin puhua asioista niin kuin asiat oikeasti ovat.
Jos jokaiselle on yksi ja ainoa oikea, niin hän on se minun. Kunpa hänkin tajuaisi että minä olen hänen yksi ja ainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti